Juutalaisten omistusoikeus Israelin maahan.

 

Juutalaisten omistusoikeus Israelin maahan

 

Se on helppo todeta tutkimalla Raamattua ja Israelin historian kulkua. Ihan ensimmäisiä kertoja Jumala puhuu antavansa maa-alueen Aabrahamin jälkeläisille, tässä Raamatun paikassa lukee näin: 1. Moos 12:1-2: Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä tuleva siunaukseksi....12:6-7 Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisille minä annan tämän maan”. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.

Tämä siis ensimmäinen, ja Abram sai myöhemmin uuden nimen joka on Aabraham, hänelle syntyi poika, Iisakin, jolle Jumala myöhemmin ilmestyi ja puhui samat asiat: 1. Moos 26:2-4. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisille minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. Ja minä teen sinun jälkeläisesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisille kaikki nämä maat,  ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.

Ja taas vielä kerran, Iisakin pojallekin, Jaakobille Jumala ilmestyi ja sanoi samaa! Tässä paikassa lukee: 1. Moos 28:13-14 Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

Jumala on tähän mennessä sanonut kolmesti, kolmelle sukupolvelle saman asian, antanut siis lujan vahvistuksen lupaukselleen.

Aikojen kuluessa tapahtui kaikenlaista, Israelin maahan on hyökätty lukuisia kertoja ja jossain vaiheessa juutalaiset jopa menetti maansa ja joutuivat siis maanpakoon kaikkialle maailmaan, Raamatun ennustusten mukaisesti: 3. Moos 26:33 Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.

Tämä tapahtui 70 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, juutalaiset todellakin joutuivat olemaan ilman omaa maataan, mutta Jumala lupasi myös että he tulevat joskus palaamaan takaisin omaan maahansa. Tämä toteutui 1900 vuotta myöhemmin, virallisesti Juutalaiset saivat maansa ja itsenäisen valtion vuonna 1948. Yksi monista ennustuksista lukee esimerkiksi tässä: Hesekiel 11:17 Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan.

Kun Israel julisti olevansa itsenäinen valtio 14.5.1948 niin heti alkoi ankara puolustussota kun Egypti, Transjordania, Syyria, Libanon ja Irak hyökkäsivät Israelin kimppuun. Voimasuhteet on mielenkiintoiset, hyökkäävällä arabiarmeijalla oli 270 panssarivaunua, 150 kenttätykkiä ja 300 lentokonetta. Israelin armeijalla ei ollut alussa yhtään lentokonetta ja panssarivaunujakin vain kolme, Israel vahvistui sodan aikana vähitelle kun saivat apua muilta mailta. Israel voitti tämän sodan. Tämän jälkeenkin tuli uusia sotia jossa vihollismaat yrittivät tuhota Israelin maan, mutta Israel voitti ne kaikki. Pieni maa vastaan muutama isompi maa. Tämä kaikki kertoo sen että Jumala on päättänyt lujasti antaa Israelilaisten pitää oman maansa koska se on Jumalan perintöosa juutalaisille.

 

Jumalan siunausta kaikille!

 

 

 

Silminnäkijätodistus

 

Silminnäkijätodistus

 

Tämä aihe tuli mieleen kun aika ajoin ihmettelen ateistien ja muiden uskosta osattomien ihmisten jääräpäisyyttä silloin kun keskustellaan Jumalan olemassaolosta. Heidän on hyvin vaikea ymmärtää tai uskoa meitä kun kerromme Jumalasta heille. Vaikka meitä kristittyjä voidaan sanoa silminnäkijätodistajiksi Jumalan olemassaolosta. Tai enemmänkin kokemustodistajiksi jos niin voi sanoa. Raamatun kertomukset ovat suureksi osaksi silminnäkijäkertomuksia tai silminnäkijöiden haastattelujen pohjalta kirjoitettuja, varsinkin Evankeliumit ja Apostolien teot. Myös on profetaallisia tekstiejä, jotka on kirjoittaneet kristityt siten että kuulivat Jumalan puhuvan  ja he kirjoittivat ylös.

 Ateistit voivat ajatella kuitenkin, ettei kaikki ei ole totta, vaikka on miljoonia todistajia valmiina todistamassa tästä kaikesta.

Oikeudenkäynnissä silminnäkijöillä on tärkeä osa tuomiosta päättämisessä. Silminnäkijät, jotka on nähneet rikoksen tapahtuneen, pystyvät vakuuttavasti todistamaan siitä. Toki osa voi valehdella. Mutta silloin kun on muita todisteita tukemassa silminnäkijän kertomusta, niin hänen kertomuksesta tulee hyvin uskottava ja harva epäilisi.

Kuvitellaan esimerkki tilanne, on löydetty mies kuolleena, eräs näki ystävän tappaneen tämän veitsellä, useilla iskuilla. Poliisit löytää veitsen ja siinä olevat sormenjäljet. Silminnäkijä menee kertomaan poliisille nähneensä ystävänsä teon. Sormenjäljet ja silminnäkijä yhdessä antavat väkevän todistuksen oikeudessa, asia on selvä ja tuomio annetaan nopeasti. Tässä silminnäkijää ei epäillä koska todisteet on muuten niin vahvat. Tappajakin tunnustaa tekonsa niin asia on harvinaisen selvä.

Kuvitellaan sitten sama tilanne toisenlaisena: tappajana onkin vauva. On silminäkijätodistus tilanteesta ja vauvan sormenjälkiä löytyy veitsestä. Niin tämä menee tosi vaikeaksi oikeudessa, kukaan ei usko silminnäkijätodistajaa. Ihan luonnollisestikin kun se on  ajatuksenakin mahdoton että vauva voisi tappaa veitsellä. Silminnäkijän kertomus on pätevä, mutta ongelma onkin niillä jotka kuuntelevat hänen todistusta. Tuomari, syyttäjä ja puolustaja kaikki eivät usko vaikka kertomus oli täysin totta.

Me kristityt olemme usein tällaisessa tilanteessa kun kerromme evankeliumia, yritämme todistaa ihmisille Jumalan olemassaolosta ja Jumalan rakkaudesta. Meillä on todella vahvat todisteet Jumalasta, hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Me olimme syntisiä ja saimme armon, joka muutti meidän elämämme täysin. Olemme saaneet väkeviä kokemuksia Jumalan työstä meissä. Jumala vastaa rukouksiin. Voimme kertoa tästä kaikesta niin kuin silminnäkijätodistaja oikeudessa, ja meidän todistukset ovat pätevät. Raamattu on helppo todistaa Jumalan sanaksi, se on todella helppoa! Esimerkiksi, voimme aina näyttää, mitkä ennustukset Raamatussa on toteutuneet, mikä todistaa Raamatun luotettavaksi  ennustuksien kirjaksi.

Voimme todistaa että Raamatun ihmeelliset lupaukset toteutuvat, kun ihminen päättää kääntyä Jeesuksen puoleen. Voimme todistaa, että länsimaisen hyvinvoinnin nousu on tullut ihmisiltä joita on muuttanut Raamatusta löytyvä voima ja totuus.

Helppoa on siis todistaa kaikki oikeiksi ja näitä todisteita ei kukaan pysty osoittamaan vääriksi ja valheiksi. Ongelma on siis niillä ihmisillä jotka eivät usko. He ovat päättäneet että Raamatun kertomukset ja uskovaisten todistukset eivät yksinkertaisesti ole totta. Aivan niinkuin niillä ihmisillä oikeudessa jotka eivät usko vauvan olleen tappaja. Koska näillä ihmisillä on niin vahva oletus taustalla, että mikä voi olla totta ja mikä valhetta.

Eli suurin ongelma on juuri tämä: Vahva taustaoletus, ennakkokäsitys. Ateisteilla ja muilla vastaavilla ihmisillä on vahva ajatusrakennelma, joka estää heitä ymmärtämään Raamatun ja kristittyjen juttujen olevan totta. He jopa tekevät kaikkensa ettei tarvitsisi uskoa Raamatun Jumalaan.

Me kristityt voimme helposti kumota vaikkapa evoluutioteorian ja muut teoriat ateismin tueksi. Todistaa ne valheeksi. Olemme yrittäneetkin todistella, mutta taas ongelmana on tämä sama, vahva taustaoletus ja ennakkokäsitys muilla ihmisillä. Lisäksi se että ateistit kieltäytyvät usein tutkimasta omia teorioitansa pintaa syvemmältä ja kuuntelemasta niistä kritiikkiä. Tähän kaikkeen sopii tosi hyvin tämä Raamatunpaikka:

Johanneksen evankeliumin 3:19 ”Valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.”

Eli Jeesus on tullut maailmaan, tuomaan valoa ja ymmärrystä ihmisille jotka kääntyvät hänen puoleensa. Heille ikäänkuin syttyy lamppu ja he näkevät tai ymmärtävät että hyvä on hyvää ja paha on pahaa. Yleensä Jumalattomat ihmiset pitävä hyviä asioita pahoina ja päinvastoin ja eivätkä suostu tutkimaan tarkemmin käsityksiänsä ja eivätkä halua kääntyä Jeesuksen puoleen.

Onnellinen se, joka kääntyy Jeesuksen puoleen niin saavat voiman tulla Jumalan lapsiksi siunattuun elämään ja lopulta pääsevät ylös iankaikkiseen elämään!

Toivon teidän ateistien vähän miettivän tätä! Myös toivotan kristityille kärsivällisyyttä, älkää menettäkö toivoanne, rukoilkaa ei-uskovien puolesta ja jatkakaa vaan evankelioimista.

---

 [MK1]

Tuleeko ihminen tyhmemmäksi uskoontulon jälkeen?

 

Olen monta kertaa kuullut ei-uskovaisten sanovan uskovaisia tyhmiksi kun eivät ymmärrä tosiasioita, ja jotka uskovat satuihin. Aika kova väite. Jos tarkemmin miettii, voisiko olla näin? Erityisesti mietin niitä, jotka on tulleet uskoon myöhemmällä iällä, nuorina tai aikuisina. Nämä ihmiset ovat siis aiemmin olleet ateisteja ja uskoneet evoluutioteoriaan. Uskoontulo on siis päätös kääntyä jostakin johonkin. Mutta mitä siinä oikein tapahtuu kun ihminen tulee uskoon? Ihminen, joka on aikaisemmin ollut ateisti,  tuntee hyvin evoluutioteorian ja hänen kaverit ovat pitäneet häntä fiksuna. Tuleeko hän siis tyhmemmäksi kun tulee uskoon, onko hänen aivoissa tapahtunut jotakin pahaa? Voiko se olla mahdollista, tulla tyhmemmäksi elämänmuutosten jälkeen? Tämä kaveri, joka aikaisemmin on ymmärtänyt koulukirjojen ja tieteen lehtien julkaisuja evoluutioteoriasta ja ymmärtänyt filosofisia perusteita sille, ettei Jumalaa voi olla olemassa. Onko hän uskoontulossa unohtanut nämä kaikki vanhat opit ja ajatukset ja eikä enää näitä asioita ymmärrä?

Kerron omasta kokemuksestani joka on myös monien muiden kokemus. Olla ensin ateisti ja sitten kääntynyt kristityksi. Minä olin tosiaan joskus ollut ateisti ja uskonut lujasti evoluutioteoriaan. Pidin uskovaisia tyhminä. Muistan hyvin ne ajat kun kiivaasti väittelin uskovaisten kanssa evoluutioteoriasta, puolustin kovasti sitä teoriaa ja heittelin vastaväitteitä uskovaisten selityksille luomisopista. Minä ymmärsin täysin, mitä evoluutioteoria opettaa ja kuinka se todistaa siitä ettei Jumalaa ole.

Kun tulin uskoon, en todellakaan ole unohtanut näitä kaikkia asioita, ymmärrys niihin on säilynyt, jopa paremminkin ymmärrän ne teoriat kuin koskaan aikaisemmin. Mutta enää en vain usko evoluutioteorian olevan totta.

Miten minulla sitten tapahtui tämä kääntyminen? Minä vain kohtasin uskovaisia, ja joku heistä antoi kirjan minulle luettavaksi. Ja he rukoilivat myös minun puolesta. Silloin alkoi sellainen tapahtumien vyöry sisäisessä maailmassani. Jumala alkoi puhumaan minulle ja tuli pahoja ahdistuksia. Järkytyi syvästi kun tajusin Jumalan olevan olemassa! Ahdistus siitä että olin paha ihminen ja tein pahaa, se oli kamalaa ja musertavaa. Minä lopulta tein päätöksen, polvistuin lattialle rukoilemaan ja pyytämään Jeesusta antamaan anteeksi syntini ja tulemaan elämääni. Sen jälkeen koin suuren rauhan ja ilon. Elämä sydämessäni, siellä missä omatuntokin sijaitsee, koki valtavan muutoksen ja tuli lämpimän eläväiseksi. Se on onnellista kun ihminen on uudestisyntynyt ja nauttii rauhasta ja yhteydestä Jumalan kanssa.

Tämän jälkeen en siis ollut enää ateisti, mahdotonta se olisikin ollut! Mutta uskoin vielä evoluutioteoriaan ja  kipuilin asian kanssa seuraavat puoli vuotta. Kun minulle selvisi että Jumala on olemassa, on selvää että hän on luonut kaiken mitä maailmankaikkeudessa on. Mutta ihmettelin, onko evoluutioteoria sitten totta vai valhetta. Tutkiskelin asioita siis sen puoli vuotta ja pohdiskelin. Kunnes tuli kaverilta eräs kirja joka selitti onnistuneesti evoluutioteorian heikot puolet todistaen sen valheteoriaksi. Se oli mullistava kokemus! Se oli sitä aikaa kun mieleni oli avoimena, rohkeasti uskalsin kyseenalaistaa erilaisia teoriaita ja punnita niitä. Uskalsin kritisoida evoluutioteoriaa ja tutkia sitä syvemmin.  Ihminen elämänsä aikana hyvin harvoin on  mieleltään todella avoimena, ihminen yleensä jääräpäisesti uskoo siihen kaikkeen mitä on oppinut ja mihin on kasvanut. Hänen on vaikea ottaa vastaan mullistavia ajatuksia ja teorioita. Minulla tämä puoli vuotta oli sitä aikaa, jolloin mieleni oli oikeasti avoimena. Aikaisemmin ateistina, jos luin vähän Raamattua, niin ennakkoasenteen vaikutuksesta luin sitä naureskellen ja kriittisesti. Pidin sitä typeränä satukirjana. Syynä oli siis rajoittettu ajatusmaailmani jossa kieltäydyin ottamasta uusia näkemyksiä vastaan. Uskoontulon yhteydessä ja siitä eteenpäin luin Raamattua odottaen löytäväni siitä totuuksia.

Uskoontulon jälkeen aloin lukemaan paljon kirjoja, elämänkertoja, Raamattuopetuskirjoja ja joskus välillä myös tieteen julkaisuja. Jopa evoluutioteoriasta uusia tutkimuksia tuli luettua mutta kriittisellä mielellä,  löytäen jatkuvasti niistä heikkouksia ja rivien välistä asioita joita on jätetty mainitsematta.

Joten tässä voisi sanoa, ettei uskoontulo todellakaan tee ihmistä tyhmemmäksi! Nyt hänestä on jopa tullut kaksinkertainen asiatuntija! Ateisti on kokemusasiatuntija elämästä jossa ei tiedetä Jumalaa olevan olemassa, ja uskovainen taas on asiatuntija siinä, miten Jumala toimii hänen elämässään. Monesti uskovainen on myös ateistisen elämän asiatuntija koska itse on joskus ollut ateisti. Ateisti siis on yksinkertainen asiatuntija ja uskovainen taas usein kaksinkertainen asiatuntija. Joten todellakin voi sanoa, että uskovaisella on laajempi näkemys, kokemus ja ymmärrys asioista. Eli ei voi siis sanoa, että uskoontulo tekee ihmisistä tyhmiä. Uskoontulon yhteydessä moni pohtii syviä syntyjä, kyllä siinä monesti on tarvittu älyllisiä kykyjä. Mutta sekään ei ole välttämätöntä, eihän uskovaisuus ole pohjimmiltaan mikään älyllinen juttu, se on suhde, nimenomaan suhde Jeesukseen joka antaa synnit anteeksi ja vapauttaa syntien orjuudesta.

Olen monta kertaa huomannut ateistin kanssa keskustellessani, että minä voin ymmärtää häntä hyvin kun hän selittelee näkemyksiään, mutta ateistin on taas hyvin vaikea ymmärtää minua kun yritän selittää evankeliumia ja muita Jumalan asioita hänelle. Joten näin se on, ateisti on yksinkertainen asiatuntija, uskovainen taas monesti kaksinkertainen asiatuntija. Ei ihme että ateistit pitävät Raamatun asioita satuina kun eivät ymmärrä niitä asioita. Jos ateisti todella ymmärtäisi uskovaisten argumentteja, ei hän pysyisi ateistina.

Mutta en nyt tässä sano sitä, että ateistit olisivat tyhmiä, en todellakaan! Minäkin olin ateisti joskus. Olen 20 vuoden uskossa olemiseni aikana huomannut että ateistit ja uskovaiset ovat molemmat keskimäärin ihan yhtä älykkäitä. Joskin älykkäimmillä, jotka rakastavat monimutkaisia ja syvällisiä ajatusrakennelmia, niillä voi olla vaikeuksia uskoa/ymmärtää perimmäisten totuuksien olevan yksinkertaisia.

Efesolaiskirjeen 5.14 luvussa lukee: Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!

Ateistit ovat siis minun mielestä vain nukkuvia ihmisiä jotka voivat herätä evankeliumin avulla ja kokea Jeesukselta tulevaa valkeutta joka tuo ymmärrystä kaikkeen. Te jotka olette uskovaisia, muistakaa rukoilla ateistien puolesta että hekin kääntyisivät ja pääsisivät sisälle ihanaan taivasten valtakuntaan ja viisauteen!

Kumpi on pahempi, syntinen vai ateisti?

 Kumpi on pahempi,  syntinen vai ateisti?

 

Hyvä kysymys, jota tuli pohdittua jokin aika sitten. Syntisillä ihmisillä tässä kirjoituksessa tarkoitan ihmisiä jotka selvästi tekevät pahaa, esimerkiksi ovat alkoholisteja tai narkomaaneja tai  valehtelijoita tai  seksihurjastelijoita jotka ovat  tuottanut muille kärsimyksiä. Tällaisista ihmisistä helposti ajattelee että ovat pahoja ihmisiä.

Entäs ateisti? Esimerkki henkilöksi otan tavallisen ihmisen, joka ei kuulu mihinkään kirkkoon ja uskoo evoluutioon. Hänellä on hyvä työpaikka, on avulias ja hänellä on hienoja lapsia joita on kasvattanut rakkaudella ja viisaudella. Mutta ei usko Jumalaan.

Äkkiseltään jos ihmisiltä kysyy, kumpi on pahempi, syntiset vai tavalliset ateistiset ihmiset? Niin varmasti kaikki pitävät pahaa tekeviä syntisiä pahempina.

Mielenkiintoiseksi tässä menee kun miettii asioita Jumalan näkökulmasta! Hän voi yllättäen ajatella aivan päinvastaista! Miksi näin pohdin?

Ateisti on siis varma siitä ettei ole Jumalaa olemassa, uskoo evoluutioteorian selittävän kaiken ja pitää siis evoluutioteoriaa todisteena että Jumalaa ei ole olemassa. Hän on jopa opettanut lapsilleenkin tätä teoriaa ja saanut lapset uskomaan sen olevan totta. Hänen lapset on kasvaneet siihen uskoon, ettei  Jumalaa ole. Voitte kuvitella, miten pahalta Jumalasta tuntuu katsellessaan ihmisiä jotka on niin varmoja, ettei häntä ole olemassa.

Pahaa tekevä syntinen ihminen taas voi pahan tekemisen jälkeen tuntea omantunnon tuskia ja ahdistuksia. Synkkinä hetkinä hän saattaa hetkittäin miettiä, onkohan Jumalaa olemassa, saisiko häneltä apua jos rukoilisi  ja niin edelleen. Sitten unohtaa nämät ajatukset siihen asti kun taas on tehnyt liikaa pahaa ja ahdistuu. Jumala ilahtuu näistä syntisten ajatuksista ja kokee että nämät ihmiset on läheisempiä hänelle kuin varmat ateistit.

Tajuatte varmaan nyt, mitä minä ajan takaa? Ateisti teorioiden kanssa on yhteiskunnalle myrkyllisempi kuin pahaa tekevät syntiset ihmiset. Ateisti tukee evoluutioteorian uskottavuutta ja levittää sitä sanoillaan ja teoillaan, saaden ihmiset pysymään erossa Jumalasta. Ateisti rakentaa evoluutioteorian avulla linnoituksia omaan päähän ja myös muiden päihin, estämään Jumalan tuntemista. Jumalan silmissä sivistynyt ateisti on toivottomampi tapaus kuin aika ajoin synnin tunnoissa kieriskelevä pahantekijä.

Sivistynyt ateisti myöskin kokee olevansa hyvä ihminen kun elää rauhassa muiden kanssa, hänen mielipiteet on sopusoinnussa kanssavaeltajien kanssa. Monilla on hyvä olla tällaisen ihmisen kanssa. Ateisti on usein myös ylpeä, hänelle kun yritetään todistaa Jeesuksesta, sanoo tuhahtaen ettei tarvitse sellaista olentoa elämäänsä ja Jeesus olisi vain hölmöjen hihhuleiden juttuja. Sivistynyt ateisti katselee halveksuvasti pahoja ihmisiä, kokevat itsensä vielä paremmiksi ihmisiksi kun näkevät  pahoja ihmisiä. Tämä ruokkii ateistin ylpeyttä. Jos joku näistä syntisistä tulee uskoon, niin heistä ateisti ajattelee että ovat tulleet hulluiksi ja hihhuleiksi jotka uskovat satuihin.

Näin ollen iankaikkisuusnäkökulmasta katsottuna on aivan selvää, pahuus ei ole aina vain teoissa, vaan asenteessa Jumalaa kohtaan. Hyvää tekevä ateisti voi olla siis pahin ihminen, koska hän ei halua tuntea Jumalaa eikä edistä muiden Jumalan tuntemista eikä auta siis ketään pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.Tällaisten ihmisten loppu  tulee olemaan kamala, kun Jumala hylkää hänet lopullisesti. Pahimmalla syntisellä taas  on usein paremmat mahdollisuudet nöyrtyä ja kääntyä Jeesuksen puoleen pelastuakseen. Sen jälkeen hänestä tulee väkevä todiste Jumalan armosta joka vie ihmisiä sisälle Jumalan rakkaudelliseen ja iankaikkiseen valtakuntaan.

Jumalan rauhaa teille kaikille!

 

Länsimaiden hyvinvoinnin nousu.

 

Länsimaisen hyvinvoinnin nousu keskiajalta lähtien.

 

Länsimaissa on ollut pitkään hyvinvointivaltioita, joissa suuri osa ihmisistä on vauraita ja hyvinvoivia. On hyvää sairaidenhoitoa sairaaloineen ja vammaisista tai  heikoista pidetään huolta. On kunnollisia koulutusjärjestelmiä. Teknologia on vallannut länsimaita, esimerkiksi autot, tehtaat ja tietokoneet. Mistä tämä hyvinvoinnin nousu on tullut ja miksi ensimmäiseksi vain länsimaissa? Monesti väitetään että tämä kaikki vauraus ja hyvinvointi on tullut 1700 luvun valistuksen aikakaudesta ja teollisesta vallankumouksesta kun ihmiset löysivät oikean tavan ajatella viisaasti ja syvällisesti.

Valistuksen aika ei selitä kaikkea, pitää tutkia mitä oli ennen valistuksen aikakautta. Haluan nyt kertoa 1500 luvulla alkaneesta uskonpuhdistuksesta. Ilman uskonpuhdistusta ei olisi valistuksen aikakauttakaan voinut tulla.

Pimeätä keskiaikaa pidetään sitä aikakautta kun ihmisjoukoilla ei ollut kunnolla lukutaitoa ja Eurooppaa hallinneet katolilaiset kirkot olivat päättäneet että Raamattua ei saa olla muilla kielillä kuin vain latinaksi. Latinankieli oli tavallaan eliittien kieli ja jos Raamattua halusi lukea niin piti opiskella ensin latinankieli. Tosiasiassa katolilaiset papit eivät itsekään lukeneet kunnolla Raamattujansa, mutta olivat nauttineet vallasta ja rikkaudesta. Katolilaisuudessa oli paljon tätä anekauppa oppia eli syntien anteeksisaamisesta ja taivaspaikasta on maksettava jotain.  Niin se oli sitten valtavaa bisnestä ja katolilaiset papit ja piispat rikastuivat. Kansa pysyi pimeydessä ja taikauskoisuudessa kun eivät tunteneet Raamattua. Hyvinvoinnin nousulle ei ollut mahdollisuuksia kun ihmiset liian herkästi uskoivat että maanpäälliseen kohtaloon ei voi vaikuttaa.

Kaiken tämän keskellä oli joitakin pappeja jotka vastusti tätä systeemiä ja kuuluisin näistä oli Saksalainen Martin Luther 1500 luvulla josta alkoi uskonpuhdistus, eli reformaatio. Muita reformaattoreita oli John Wycliffe 1300 luvun Englanti, Jan Hus 1400 luvun Bööm, William Tyndale 1500 luvun Englanti, Jean Calvin 1500 luvun Ranska. He ajoivat sitä asiaa että Raamattuja täytyisi olla oman kansan kielillä kaikkien luettavissa. He käänsivätkin Raamatut kansojensa kielille ja painattivat niitä levitykseen. Tuolla oli valtava vaikutus, kansoille opetettiin lukutaitoa ja he lukivat Raamattuja. Kansa kun ymmärsi että raamatussa on elävän Jumalan sanaa, niin heille syttyi kova halu opetella lukemaan päästääkseen lukemaan Raamattua. Raamatun kautta alkoivat ymmärtämään että anekauppa ja muut katolilaisten opetus on väärää. Kansa alkoi nousta katolilaista kirkkojärjestelmää vastaan, syntyi taisteluja kun katolilaisten eliitti ei hyväksynyt sitä että kansa alkaa pitämään Raamattua auktoriteettina heidän yläpuolella. Katolilaiset papit eivät myöskään halunneet paljastua harhaoppisiksi. Paljon kansankielisiä Raamattuja poltettiin rovioilla. Myöskin reformaatiopappeja poltettiin roviolla tai teloitettiin muuten. Jopa Raamatun hallussapitämisestä saattoi tavallinen kansalainen saada ankaran rangaistuksen tai teloituksen. Tästä huolimatta Raamattu levisi voimakkaasti ja lukeneisuus kasvoi.

Raamattua lukemalla ihminen löytää luojansa ja myöskin ajattelemisen kyvyt, eli kyky ajatella luovasti ja syvällisesti, keksiä uusia asioita. Kristinusko onkin ainoa uskonto jossa on kirja joka opettaa uskovia ajattelemaan, tutkimaan ja koettelemaan kaikkia ajatuksia ja pitämään kaikki mikä on hyvää. Muissa uskonnoissa on usein kielletty uskonnon opetuksien kritisoiminen ja tutkiminen, kaikki on vain uskottava sellaisenaan. Mutta kristinusko kehoittaa tutkimaan kaiken. Tuosta aukesi tie erilaisten hyvinvointia parantavien asioiden keksimiseen. Raamattu lisäksi opettaa pitämään huolta heikoista ja sairaista, niin sen vaikutuksesta alkoi kristityt perustamaan sairaaloita ja vammaisten hoitoloita.

Valistuksen aikakausi on loppujen lopuksi enemmän sellaista aikaa, että aiemmin Jumalalta viisauden ja syvällisen ajattelemisen kyvyt saaneet ihmiset hylkäävät Jumalan ja haluavat elää omien halujensa mukaan. Sitten ovat väittäneet että hyvinvoinnin nousu alkoi valistuksen aikakaudelta.

Raamattu on tosiaan kirja joka kertoo ihmisille sen, mihin he pystyvät älyllisyydessä ja luovuudessa. Raamattua lukemalla ihminen ymmärtää olevansa Jumalan kuva ja arvokas. Kun ymmärretään Jumalan olevan luoja joka on luonut kaiken, niin ihminen Jumalan kuvana voi luoda, rakentaa kaikenlaista. Kun ihmiskunta Raamattua lukemalla oppii sen että kaikki ihmiset on arvokkaita niin silloin ihmiskunnan omatunto herää kutsumaan tekemään hyvää. Esimerkiksi perustamaan sairaaloita, hoitokoteja vammaisille ja köyhien apu työmuotoja.

Ilman Raamatun levittämistä Eurooppa olisi tänäkin päivänä pimeydessä ja taikauskojen vallassa. Totuus tekee vapaaksi, Raamattu kertoo totuuden niin se vapauttaa taikauskosta. Länsimaiden vaurauden ja hyvinvoinnin takana on todellakin Raamattu!

Kannattaa lukea Raamattua, se on ihmeellinen  kirja!

Lopuksi Raamatunjakeita:

1. Moos 1:28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

Sananl. 16:16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.

Sananl. 4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

1.Tess. 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Kol 2: 2 että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3. jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.

Lähdekirjat:

Tapio Puolimatka: Tiedon ja viisauden aarteet Kristuksessa.

Vishal Mangalwadi: Kirja, joka muutti maailmasi.

Raamattu

 

  

 

 

Miksi kristityt voivat olla ärsyttäviä?

 

Miksi kristityt voivat olla ärsyttäviä?

 

Moni meistä on joskus tavannut todella ärsyttäviä ja ahdistavia kristittyjä jotka paasaavat pitkään outoja ja käsittämättömiä asioita. Tuttuja tai tuntemattomia joita tulee vastaan, he rupeavat selvästi käännytys yrityksiin aina väärään aikaan ja ärsyyntyvät selvästi jos heidän asioihin ei uskota. Suuttuvat vastaväitteistä. Joillekin käy niinkin,  aiemmin hyvä ystävä on hurahtanut uskoon ja sen jälkeen on muuttunut aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Ahdasmieliseksi ja jopa helvetillä pelottelijaksi. Minullakin on näitä kokemuksia, esimerkiksi juuri uskoontulleista ystävistä, muistan ajatelleeni että siinä meni mukava kaveri ihan piloille. Se oli sitä aikaa kun en ollut vielä uskossa.

 

Kristittyjen pitäisi näyttää onnellisilta ja armahtavaisilta, mutta aina ei siltä näytä. Heitä voi olla vaikea ymmärtää. Yritän tässä avata, mitä syitä heidän käyttäytymiseen mahdollisesti on.

 

Sanalaskuissa sanotaan että ilman taitoa intokaan ei ole hyväksi. Vähän aika sitten kristityiksi kääntyneillä voi tosiaan olla liikaa intoa ja liian vähän taitoa ja ymmärrystä. Monille uskoontuleminen voi olla elämänsä suurin ja ihanin kokemus. Se valtava Jumalan rakkaudella täyttyminen ja vapauden tunne. Se voi olla hyvinkin huumaava kokemus jota haluaa muillekkin. Järjelle se on kuin lamppu syttyisi ja silmät avautuu näkemään,  mikä on hyvää ja mikä pahaa. Silloin voi alkaa hyvin innokkaat käännytys yritykset että muutkin voisivat saada kokea tätä ihanuutta. Vastakääntyneiden kristittyjen voi olla hyvin vaikea ymmärtää ettei ei-uskovaiset pysty ymmärtämään tätä. Vaikka itse juuri vähän aikaa sitten oli ei-uskovainen. Se henkilökohtainen kokemus on niin valtava ja voimakas, silloin on  vaikea alussa ymmärtää ettei toista saada etsimään tällaisia kokemuksia vain puhumalla  muutaman sanan.  Sitä toivoo että voisi  tuoda kokemuksensa muille koettavaksi tuosta vaan. Tulee pettymyksen tunteita kun huomataan että toiset eivät kiinnostu ja jopa häipyvät pois paikalta. Silloin uskovilla voi itsehillintä pettää, koska kokivat olevansa kertomassa maailman tärkeintä asiaa. Toivon mukaan kristitty oppii pian että tämä uskoontulokokemus on jokaisen henkilökohtainen kokemus sydämessään, sitä ei voi tuoda toisille nähtäväksi ja koettavaksi. Vaikka olisikin itsellä ollut valtavan suuri kokemus, silti muut näkevät vain harvoin, mitä tämän sisäisessä maailmassa tapahtuu.  Jokaisen ihmisen pitää itse henkilökohtaisesti kääntyä Jumalan puoleen jotta voisivat saada samanlaisen kokemuksen. Kaikki eivät sitä halua tehdä.

 

Raamatun mukaan Jumala etsii useimmiten  ensin niitä ihmisiä joita elämä on kohdellut kaltoin, heillä ei välttämättä ole ollut hyvää kasvatustaustaa, on ollut paljon rikkinäisyyttä ja kurjuutta. Kun he tulevat uskoon niin he eivät kasva yhdessä yössä samanlaisiksi kuin  ne jotka on kasvaneet hyvissä perheissä rakastavien vanhempien kasvatettavana. Rikkinäiset ja kurjat ihmiset ovat saattaneet kasvaa hyljeksittynä ja eikä heitä ole kasvatettu hyvään käytökseen ja toisten kunnioittamiseen. Tämä rikkinäisyys ja huonokäytöksisyys voi uskoontulon jälkeen jatkua pitkäänkin. He ovat saaneet armon tulla Jumalan lapsiksi ja ovat kaiken aikaa Jumalan kasvatettavana. Niin en tässä ihmettele yhtään jos hyväosaisia ihmisiä häiritsee uskovien outo käytös. Se huono käytös on aina ollut olemassa mutta uskoontulon jälkeinen suuri innostus vaan saa sen näkyvämmäksi. Se joka aiemmin on ollut syrjässä, saattaa uskoontulon jälkeen avautua ja tulla näkyviin vaikka ei ole vielä oppinut käyttäytymään hyvin. Sillon ei-uskovaiset ”hyväosaiset” saattavat leimata uskoontulojen tekevän ihmiset hulluiksi ja oudoiksi.

 

Tässä siis pari syytä. Mutta kristitty voi tuntua ärsyttävältä vaikka olisivatkin käyttäytyneet hyvin ja olleet ystävällisiä ei-uskovia kohtaan eivätkä edes sanoneet mitään erikoista. Kristityn sisimmässä on silloin saattanut olla Pyhän hengen läsnäolo voimakkaana vaikka päällepäin ei näy mitään erikoista. Kun joku ei-uskovainen näkee hänet edessään niin saattaa omatunto herätä muistuttamaan läsnäolostaan. Uskoton voi tuntea jotain levottomuutta sisimmässään. Se ei tunnu hyvältä. Silloin mielikin havaitsee sen ja alkaa ärsyyntymään. Minä muistan monia tällaisia tilanteita siltä aikakaudelta kun en ollut vielä uskossa. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä minua vaivasi. Ymmärsin vasta uskoontuloni jälkeen kun muistelin menneitä.  Se oli kuin Jumalan sormi joka osoitti minuun ikään kuin sanoen että katso, sinä et elä oikealla tavalla. En silloin tajunnut tätä, keskityin vaan hätistelemään pois näitä häiritseviä olotiloja ja/tai hankkiutumaan pois uskovan luota.

 

Lopuksi, toivotan tästä eteenpäin parempaa ymmärtämystä uskovien ja ei-uskovien välille! Uskoville tekisi hyvää pysähtyä välillä muistelemaan sitä aikaa kun ei ollut vielä uskossa, mitä ajatteli asioista. Näin hän voisi paremmin ymmärtää ei-uskovaisia ja suhtautua heihin levollisemmin. Runsaasti siunausta jokaiselle!

Plantaasifaskiitti, mikä se on ja kuinka parannuin?

 

Plantaasifaskiitti

Minulla oli plantaasifaskiitti joskus viitisen vuotta sitten, kerron tässä kokemuksiani ja miten minä siitä parannuin. Plantaasifaskiitti, eli luupiikki toiselta nimeltä, tuntuu kantapääkipuina varsinkin aamuisin heti herättyä ja jaloilleni noustua. Minulla oli pitkään tuo vaiva, aamuisin kun nousin ylös niin ensimmäiset askeleet tuntuivat kipeiltä kantapäissä ja pian kivut helpottui kun käveli kotona aamuaskareissa. Päivällä töissä ei ollut helppoa seistä pitkiä aikoja esimerkiksi pylväsporakoneen luona poraamassa kappaleita. Koska jalkapohjia rupesi polttelemaan, sellainen inhottava tunne joka pakotti istumaan usein. Tämä paheni pikkuhiljaa kun kävelin usein metsäpoluilla. En saanut rauhaa näistä vaivoista, niin kokeilin ostaa huippuluokan lenkkikenkiä jotka oli valittu myymälän henkilökunnan avulla kun tekivät askel­-­­­analyysin. Siinä kävelin juoksumatolla ja videokamera kuvasi jalkojani, sitten henkilökunta valitsi minulle sopivan kenkätyypin. Huippukenkien lisäksi ostin lämpömuovailtavat pohjalliset, jotka muotoutui minun jalkoihin niin hyvin kuin mahdollista. Niin jalkakivut helpottui joksikin aikaa. Aika pian ne vaivat vaan paheni. Kokeilin jonkin aikaa myös venytyssukkia, joiden kanssa nukutaan yöt. Ne sukat pyrkii pitämään jalkoja venytystilassa. Niistäkään ei ollut apua koska isovarpaat tuli niin kipeiksi etten pystynyt sitoutumaan niiden käyttöön useamman kuukauden ajan. Niinpä menin lääkärille joka sitten totesi minulla olevan plantaasifaskiitti ihan virallisesti. Hän suositteli metsäpoluilla kävelemisen vähentämistä ja aloittamaan muita, jaloille hellempiä liikuntalajeja. Esimerkiksi pyöräilyätai uintia tjms. Lisäksi jalkojen ahkeraa venyttelyä. Niin ostin sitten polkupyörän ja aloin lenkkeilemään. Siltikään ei jalat parantunut. Jalkakipujen kehitys ehkä pysähtyi.

Mutta lopulta löysin keinon, joka paransi minun jalkani kokonaan: paljasjalkakengät! Ensin kävelin uimarannoilla ja nurmikkokentillä paljain jaloin rauhallisesti. Se tuntui auttavan nopeasti, sitten ostin paljasjalkakengät ja totuttelin varovaisesti niiden kanssa kävelyyn. Ei aluksi ollut kovin helppoa, kun ei ollut vaimennusta. Mutta vaikutukset tuntui nopeasti. Jo kuukaudessa aamuiset kantapääkivut oli poissa ja mukavampi olo seisoa pitempiä aikoja työpaikalla. Tästä on jo useampi vuosi aikaa.

Nykyään minulla ei ole enää yhtään tavallisia lenkkikenkiä, tarkoitan niitä joissa kantapää on päkiää korkeammalla. paljasjalkakenkinä on kaksi Merreliä, toinen niistä todella ohuella pohjalla ja on aika ”extreme”. Näitä käytän silloin kun on lyhyempiä kävelyreittejä ja metsäpoluilla. Pidemmille reiteille käytän Altra merkkisiä lenkkikenkiä joissa on ”0-droppipohja” eli kantapään ja päkiän korkeus samalla tasolla. Näissä on hyvä vaimennus ja näillä on tosi mukava kävellä pitkiä matkoja ja jopa juostakin joskus.

Minä parannuin plantaasifaskiitista koska jalkojen lihakset alkoi vahvistumaan. Tavalliset lenkkikengät tukevat liian hyvin jalkoja ja lihakset heikentyvät, siitä alkaa tulla myös kiputiloja. Liika passiivisuus ei ole hyväksi jaloille. Paljasjalkakengillä kävellessä ”löytää” uusia lihaksia ja ne vahvistuvat. Kun vahvistuvat niin kivutkin häviävät.

Suosittelen lämpimästi paljasjalkakenkiä! Mutta varoituksen sanoja niistä kengistä, eli aloittakaa varovaisesti! Ei heti pitkiä lenkkejä niillä. Antakaa jaloille aikaa sopeutua niihin, aluksi vaikka kotipihalla talon ympäri jne ja kauppareissuja. Jos on ylämäkiä lähellä niin menkää sinne, siellä pohkeet joutuvat tosihommiin ja vahvistuvat! Muistakaa myös säännöllinen jalkojen lihasten monipuolinen venyttely lenkkipäivien jälkeen!