Juutalaisten omistusoikeus Israelin maahan.

 

Juutalaisten omistusoikeus Israelin maahan

 

Se on helppo todeta tutkimalla Raamattua ja Israelin historian kulkua. Ihan ensimmäisiä kertoja Jumala puhuu antavansa maa-alueen Aabrahamin jälkeläisille, tässä Raamatun paikassa lukee näin: 1. Moos 12:1-2: Herra sanoi Abramille: ”Lähde maastasi, suvustasi ja isäsi kodista siihen maahan, jonka minä sinulle osoitan. Niin minä teen sinusta suuren kansan, siunaan sinut ja teen sinun nimesi suureksi, ja sinä tuleva siunaukseksi....12:6-7 Ja Abram kulki maan läpi aina Sikemin paikkakunnalle, Mooren tammelle asti. Ja siihen aikaan kanaanilaiset asuivat siinä maassa. Silloin Herra ilmestyi Abramille ja sanoi: ”Sinun jälkeläisille minä annan tämän maan”. Niin hän rakensi sinne alttarin Herralle, joka oli hänelle ilmestynyt.

Tämä siis ensimmäinen, ja Abram sai myöhemmin uuden nimen joka on Aabraham, hänelle syntyi poika, Iisakin, jolle Jumala myöhemmin ilmestyi ja puhui samat asiat: 1. Moos 26:2-4. Ja Herra ilmestyi hänelle ja sanoi: ”Älä mene Egyptiin, vaan jää asumaan maahan, jonka minä sinulle sanon. Oleskele muukalaisena tässä maassa, ja minä olen sinun kanssasi ja siunaan sinua. Sillä sinulle ja sinun jälkeläisille minä annan kaikki nämä maat ja pidän valan, jonka minä olen vannonut sinun isällesi Aabrahamille. Ja minä teen sinun jälkeläisesi luvun paljoksi kuin taivaan tähdet ja annan jälkeläisille kaikki nämä maat,  ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki kansakunnat maan päällä.

Ja taas vielä kerran, Iisakin pojallekin, Jaakobille Jumala ilmestyi ja sanoi samaa! Tässä paikassa lukee: 1. Moos 28:13-14 Herra seisoi hänen edessään ja sanoi: ”Minä olen Herra, sinun isäsi Aabrahamin Jumala ja Iisakin Jumala. Tämän maan, jonka päällä sinä makaat, minä annan sinulle ja sinun jälkeläisillesi. Ja sinun jälkeläistesi paljous on oleva kuin maan tomu, ja sinä leviät länteen ja itään, pohjoiseen ja etelään, ja sinussa ja sinun siemenessäsi tulevat siunatuiksi kaikki sukukunnat maan päällä.

Jumala on tähän mennessä sanonut kolmesti, kolmelle sukupolvelle saman asian, antanut siis lujan vahvistuksen lupaukselleen.

Aikojen kuluessa tapahtui kaikenlaista, Israelin maahan on hyökätty lukuisia kertoja ja jossain vaiheessa juutalaiset jopa menetti maansa ja joutuivat siis maanpakoon kaikkialle maailmaan, Raamatun ennustusten mukaisesti: 3. Moos 26:33 Mutta teidät minä hajotan kansojen sekaan ja ajan teitä paljastetulla miekalla, ja teidän maanne tulee autioksi ja kaupunkinne raunioiksi.

Tämä tapahtui 70 vuotta Jeesuksen syntymän jälkeen, juutalaiset todellakin joutuivat olemaan ilman omaa maataan, mutta Jumala lupasi myös että he tulevat joskus palaamaan takaisin omaan maahansa. Tämä toteutui 1900 vuotta myöhemmin, virallisesti Juutalaiset saivat maansa ja itsenäisen valtion vuonna 1948. Yksi monista ennustuksista lukee esimerkiksi tässä: Hesekiel 11:17 Näin sanoo Herra, Herra: Minä kokoan teidät kansojen seasta ja kerään teidät maista joihin teidät on hajotettu, ja annan teille Israelin maan.

Kun Israel julisti olevansa itsenäinen valtio 14.5.1948 niin heti alkoi ankara puolustussota kun Egypti, Transjordania, Syyria, Libanon ja Irak hyökkäsivät Israelin kimppuun. Voimasuhteet on mielenkiintoiset, hyökkäävällä arabiarmeijalla oli 270 panssarivaunua, 150 kenttätykkiä ja 300 lentokonetta. Israelin armeijalla ei ollut alussa yhtään lentokonetta ja panssarivaunujakin vain kolme, Israel vahvistui sodan aikana vähitelle kun saivat apua muilta mailta. Israel voitti tämän sodan. Tämän jälkeenkin tuli uusia sotia jossa vihollismaat yrittivät tuhota Israelin maan, mutta Israel voitti ne kaikki. Pieni maa vastaan muutama isompi maa. Tämä kaikki kertoo sen että Jumala on päättänyt lujasti antaa Israelilaisten pitää oman maansa koska se on Jumalan perintöosa juutalaisille.

 

Jumalan siunausta kaikille!

 

 

 

Silminnäkijätodistus

 

Silminnäkijätodistus

 

Tämä aihe tuli mieleen kun aika ajoin ihmettelen ateistien ja muiden uskosta osattomien ihmisten jääräpäisyyttä silloin kun keskustellaan Jumalan olemassaolosta. Heidän on hyvin vaikea ymmärtää tai uskoa meitä kun kerromme Jumalasta heille. Vaikka meitä kristittyjä voidaan sanoa silminnäkijätodistajiksi Jumalan olemassaolosta. Tai enemmänkin kokemustodistajiksi jos niin voi sanoa. Raamatun kertomukset ovat suureksi osaksi silminnäkijäkertomuksia tai silminnäkijöiden haastattelujen pohjalta kirjoitettuja, varsinkin Evankeliumit ja Apostolien teot. Myös on profetaallisia tekstiejä, jotka on kirjoittaneet kristityt siten että kuulivat Jumalan puhuvan  ja he kirjoittivat ylös.

 Ateistit voivat ajatella kuitenkin, ettei kaikki ei ole totta, vaikka on miljoonia todistajia valmiina todistamassa tästä kaikesta.

Oikeudenkäynnissä silminnäkijöillä on tärkeä osa tuomiosta päättämisessä. Silminnäkijät, jotka on nähneet rikoksen tapahtuneen, pystyvät vakuuttavasti todistamaan siitä. Toki osa voi valehdella. Mutta silloin kun on muita todisteita tukemassa silminnäkijän kertomusta, niin hänen kertomuksesta tulee hyvin uskottava ja harva epäilisi.

Kuvitellaan esimerkki tilanne, on löydetty mies kuolleena, eräs näki ystävän tappaneen tämän veitsellä, useilla iskuilla. Poliisit löytää veitsen ja siinä olevat sormenjäljet. Silminnäkijä menee kertomaan poliisille nähneensä ystävänsä teon. Sormenjäljet ja silminnäkijä yhdessä antavat väkevän todistuksen oikeudessa, asia on selvä ja tuomio annetaan nopeasti. Tässä silminnäkijää ei epäillä koska todisteet on muuten niin vahvat. Tappajakin tunnustaa tekonsa niin asia on harvinaisen selvä.

Kuvitellaan sitten sama tilanne toisenlaisena: tappajana onkin vauva. On silminäkijätodistus tilanteesta ja vauvan sormenjälkiä löytyy veitsestä. Niin tämä menee tosi vaikeaksi oikeudessa, kukaan ei usko silminnäkijätodistajaa. Ihan luonnollisestikin kun se on  ajatuksenakin mahdoton että vauva voisi tappaa veitsellä. Silminnäkijän kertomus on pätevä, mutta ongelma onkin niillä jotka kuuntelevat hänen todistusta. Tuomari, syyttäjä ja puolustaja kaikki eivät usko vaikka kertomus oli täysin totta.

Me kristityt olemme usein tällaisessa tilanteessa kun kerromme evankeliumia, yritämme todistaa ihmisille Jumalan olemassaolosta ja Jumalan rakkaudesta. Meillä on todella vahvat todisteet Jumalasta, hänen rakkaudestaan ja huolenpidostaan. Me olimme syntisiä ja saimme armon, joka muutti meidän elämämme täysin. Olemme saaneet väkeviä kokemuksia Jumalan työstä meissä. Jumala vastaa rukouksiin. Voimme kertoa tästä kaikesta niin kuin silminnäkijätodistaja oikeudessa, ja meidän todistukset ovat pätevät. Raamattu on helppo todistaa Jumalan sanaksi, se on todella helppoa! Esimerkiksi, voimme aina näyttää, mitkä ennustukset Raamatussa on toteutuneet, mikä todistaa Raamatun luotettavaksi  ennustuksien kirjaksi.

Voimme todistaa että Raamatun ihmeelliset lupaukset toteutuvat, kun ihminen päättää kääntyä Jeesuksen puoleen. Voimme todistaa, että länsimaisen hyvinvoinnin nousu on tullut ihmisiltä joita on muuttanut Raamatusta löytyvä voima ja totuus.

Helppoa on siis todistaa kaikki oikeiksi ja näitä todisteita ei kukaan pysty osoittamaan vääriksi ja valheiksi. Ongelma on siis niillä ihmisillä jotka eivät usko. He ovat päättäneet että Raamatun kertomukset ja uskovaisten todistukset eivät yksinkertaisesti ole totta. Aivan niinkuin niillä ihmisillä oikeudessa jotka eivät usko vauvan olleen tappaja. Koska näillä ihmisillä on niin vahva oletus taustalla, että mikä voi olla totta ja mikä valhetta.

Eli suurin ongelma on juuri tämä: Vahva taustaoletus, ennakkokäsitys. Ateisteilla ja muilla vastaavilla ihmisillä on vahva ajatusrakennelma, joka estää heitä ymmärtämään Raamatun ja kristittyjen juttujen olevan totta. He jopa tekevät kaikkensa ettei tarvitsisi uskoa Raamatun Jumalaan.

Me kristityt voimme helposti kumota vaikkapa evoluutioteorian ja muut teoriat ateismin tueksi. Todistaa ne valheeksi. Olemme yrittäneetkin todistella, mutta taas ongelmana on tämä sama, vahva taustaoletus ja ennakkokäsitys muilla ihmisillä. Lisäksi se että ateistit kieltäytyvät usein tutkimasta omia teorioitansa pintaa syvemmältä ja kuuntelemasta niistä kritiikkiä. Tähän kaikkeen sopii tosi hyvin tämä Raamatunpaikka:

Johanneksen evankeliumin 3:19 ”Valkeus on tullut maailmaan, ja ihmiset rakastivat pimeyttä enemmän kuin valkeutta; sillä heidän tekonsa olivat pahat.”

Eli Jeesus on tullut maailmaan, tuomaan valoa ja ymmärrystä ihmisille jotka kääntyvät hänen puoleensa. Heille ikäänkuin syttyy lamppu ja he näkevät tai ymmärtävät että hyvä on hyvää ja paha on pahaa. Yleensä Jumalattomat ihmiset pitävä hyviä asioita pahoina ja päinvastoin ja eivätkä suostu tutkimaan tarkemmin käsityksiänsä ja eivätkä halua kääntyä Jeesuksen puoleen.

Onnellinen se, joka kääntyy Jeesuksen puoleen niin saavat voiman tulla Jumalan lapsiksi siunattuun elämään ja lopulta pääsevät ylös iankaikkiseen elämään!

Toivon teidän ateistien vähän miettivän tätä! Myös toivotan kristityille kärsivällisyyttä, älkää menettäkö toivoanne, rukoilkaa ei-uskovien puolesta ja jatkakaa vaan evankelioimista.

---

 [MK1]

Tuleeko ihminen tyhmemmäksi uskoontulon jälkeen?

 

Olen monta kertaa kuullut ei-uskovaisten sanovan uskovaisia tyhmiksi kun eivät ymmärrä tosiasioita, ja jotka uskovat satuihin. Aika kova väite. Jos tarkemmin miettii, voisiko olla näin? Erityisesti mietin niitä, jotka on tulleet uskoon myöhemmällä iällä, nuorina tai aikuisina. Nämä ihmiset ovat siis aiemmin olleet ateisteja ja uskoneet evoluutioteoriaan. Uskoontulo on siis päätös kääntyä jostakin johonkin. Mutta mitä siinä oikein tapahtuu kun ihminen tulee uskoon? Ihminen, joka on aikaisemmin ollut ateisti,  tuntee hyvin evoluutioteorian ja hänen kaverit ovat pitäneet häntä fiksuna. Tuleeko hän siis tyhmemmäksi kun tulee uskoon, onko hänen aivoissa tapahtunut jotakin pahaa? Voiko se olla mahdollista, tulla tyhmemmäksi elämänmuutosten jälkeen? Tämä kaveri, joka aikaisemmin on ymmärtänyt koulukirjojen ja tieteen lehtien julkaisuja evoluutioteoriasta ja ymmärtänyt filosofisia perusteita sille, ettei Jumalaa voi olla olemassa. Onko hän uskoontulossa unohtanut nämä kaikki vanhat opit ja ajatukset ja eikä enää näitä asioita ymmärrä?

Kerron omasta kokemuksestani joka on myös monien muiden kokemus. Olla ensin ateisti ja sitten kääntynyt kristityksi. Minä olin tosiaan joskus ollut ateisti ja uskonut lujasti evoluutioteoriaan. Pidin uskovaisia tyhminä. Muistan hyvin ne ajat kun kiivaasti väittelin uskovaisten kanssa evoluutioteoriasta, puolustin kovasti sitä teoriaa ja heittelin vastaväitteitä uskovaisten selityksille luomisopista. Minä ymmärsin täysin, mitä evoluutioteoria opettaa ja kuinka se todistaa siitä ettei Jumalaa ole.

Kun tulin uskoon, en todellakaan ole unohtanut näitä kaikkia asioita, ymmärrys niihin on säilynyt, jopa paremminkin ymmärrän ne teoriat kuin koskaan aikaisemmin. Mutta enää en vain usko evoluutioteorian olevan totta.

Miten minulla sitten tapahtui tämä kääntyminen? Minä vain kohtasin uskovaisia, ja joku heistä antoi kirjan minulle luettavaksi. Ja he rukoilivat myös minun puolesta. Silloin alkoi sellainen tapahtumien vyöry sisäisessä maailmassani. Jumala alkoi puhumaan minulle ja tuli pahoja ahdistuksia. Järkytyi syvästi kun tajusin Jumalan olevan olemassa! Ahdistus siitä että olin paha ihminen ja tein pahaa, se oli kamalaa ja musertavaa. Minä lopulta tein päätöksen, polvistuin lattialle rukoilemaan ja pyytämään Jeesusta antamaan anteeksi syntini ja tulemaan elämääni. Sen jälkeen koin suuren rauhan ja ilon. Elämä sydämessäni, siellä missä omatuntokin sijaitsee, koki valtavan muutoksen ja tuli lämpimän eläväiseksi. Se on onnellista kun ihminen on uudestisyntynyt ja nauttii rauhasta ja yhteydestä Jumalan kanssa.

Tämän jälkeen en siis ollut enää ateisti, mahdotonta se olisikin ollut! Mutta uskoin vielä evoluutioteoriaan ja  kipuilin asian kanssa seuraavat puoli vuotta. Kun minulle selvisi että Jumala on olemassa, on selvää että hän on luonut kaiken mitä maailmankaikkeudessa on. Mutta ihmettelin, onko evoluutioteoria sitten totta vai valhetta. Tutkiskelin asioita siis sen puoli vuotta ja pohdiskelin. Kunnes tuli kaverilta eräs kirja joka selitti onnistuneesti evoluutioteorian heikot puolet todistaen sen valheteoriaksi. Se oli mullistava kokemus! Se oli sitä aikaa kun mieleni oli avoimena, rohkeasti uskalsin kyseenalaistaa erilaisia teoriaita ja punnita niitä. Uskalsin kritisoida evoluutioteoriaa ja tutkia sitä syvemmin.  Ihminen elämänsä aikana hyvin harvoin on  mieleltään todella avoimena, ihminen yleensä jääräpäisesti uskoo siihen kaikkeen mitä on oppinut ja mihin on kasvanut. Hänen on vaikea ottaa vastaan mullistavia ajatuksia ja teorioita. Minulla tämä puoli vuotta oli sitä aikaa, jolloin mieleni oli oikeasti avoimena. Aikaisemmin ateistina, jos luin vähän Raamattua, niin ennakkoasenteen vaikutuksesta luin sitä naureskellen ja kriittisesti. Pidin sitä typeränä satukirjana. Syynä oli siis rajoittettu ajatusmaailmani jossa kieltäydyin ottamasta uusia näkemyksiä vastaan. Uskoontulon yhteydessä ja siitä eteenpäin luin Raamattua odottaen löytäväni siitä totuuksia.

Uskoontulon jälkeen aloin lukemaan paljon kirjoja, elämänkertoja, Raamattuopetuskirjoja ja joskus välillä myös tieteen julkaisuja. Jopa evoluutioteoriasta uusia tutkimuksia tuli luettua mutta kriittisellä mielellä,  löytäen jatkuvasti niistä heikkouksia ja rivien välistä asioita joita on jätetty mainitsematta.

Joten tässä voisi sanoa, ettei uskoontulo todellakaan tee ihmistä tyhmemmäksi! Nyt hänestä on jopa tullut kaksinkertainen asiatuntija! Ateisti on kokemusasiatuntija elämästä jossa ei tiedetä Jumalaa olevan olemassa, ja uskovainen taas on asiatuntija siinä, miten Jumala toimii hänen elämässään. Monesti uskovainen on myös ateistisen elämän asiatuntija koska itse on joskus ollut ateisti. Ateisti siis on yksinkertainen asiatuntija ja uskovainen taas usein kaksinkertainen asiatuntija. Joten todellakin voi sanoa, että uskovaisella on laajempi näkemys, kokemus ja ymmärrys asioista. Eli ei voi siis sanoa, että uskoontulo tekee ihmisistä tyhmiä. Uskoontulon yhteydessä moni pohtii syviä syntyjä, kyllä siinä monesti on tarvittu älyllisiä kykyjä. Mutta sekään ei ole välttämätöntä, eihän uskovaisuus ole pohjimmiltaan mikään älyllinen juttu, se on suhde, nimenomaan suhde Jeesukseen joka antaa synnit anteeksi ja vapauttaa syntien orjuudesta.

Olen monta kertaa huomannut ateistin kanssa keskustellessani, että minä voin ymmärtää häntä hyvin kun hän selittelee näkemyksiään, mutta ateistin on taas hyvin vaikea ymmärtää minua kun yritän selittää evankeliumia ja muita Jumalan asioita hänelle. Joten näin se on, ateisti on yksinkertainen asiatuntija, uskovainen taas monesti kaksinkertainen asiatuntija. Ei ihme että ateistit pitävät Raamatun asioita satuina kun eivät ymmärrä niitä asioita. Jos ateisti todella ymmärtäisi uskovaisten argumentteja, ei hän pysyisi ateistina.

Mutta en nyt tässä sano sitä, että ateistit olisivat tyhmiä, en todellakaan! Minäkin olin ateisti joskus. Olen 20 vuoden uskossa olemiseni aikana huomannut että ateistit ja uskovaiset ovat molemmat keskimäärin ihan yhtä älykkäitä. Joskin älykkäimmillä, jotka rakastavat monimutkaisia ja syvällisiä ajatusrakennelmia, niillä voi olla vaikeuksia uskoa/ymmärtää perimmäisten totuuksien olevan yksinkertaisia.

Efesolaiskirjeen 5.14 luvussa lukee: Herää sinä, joka nukut, ja nouse kuolleista, niin Kristus sinua valaisee!

Ateistit ovat siis minun mielestä vain nukkuvia ihmisiä jotka voivat herätä evankeliumin avulla ja kokea Jeesukselta tulevaa valkeutta joka tuo ymmärrystä kaikkeen. Te jotka olette uskovaisia, muistakaa rukoilla ateistien puolesta että hekin kääntyisivät ja pääsisivät sisälle ihanaan taivasten valtakuntaan ja viisauteen!

Kumpi on pahempi, syntinen vai ateisti?

 Kumpi on pahempi,  syntinen vai ateisti?

 

Hyvä kysymys, jota tuli pohdittua jokin aika sitten. Syntisillä ihmisillä tässä kirjoituksessa tarkoitan ihmisiä jotka selvästi tekevät pahaa, esimerkiksi ovat alkoholisteja tai narkomaaneja tai  valehtelijoita tai  seksihurjastelijoita jotka ovat  tuottanut muille kärsimyksiä. Tällaisista ihmisistä helposti ajattelee että ovat pahoja ihmisiä.

Entäs ateisti? Esimerkki henkilöksi otan tavallisen ihmisen, joka ei kuulu mihinkään kirkkoon ja uskoo evoluutioon. Hänellä on hyvä työpaikka, on avulias ja hänellä on hienoja lapsia joita on kasvattanut rakkaudella ja viisaudella. Mutta ei usko Jumalaan.

Äkkiseltään jos ihmisiltä kysyy, kumpi on pahempi, syntiset vai tavalliset ateistiset ihmiset? Niin varmasti kaikki pitävät pahaa tekeviä syntisiä pahempina.

Mielenkiintoiseksi tässä menee kun miettii asioita Jumalan näkökulmasta! Hän voi yllättäen ajatella aivan päinvastaista! Miksi näin pohdin?

Ateisti on siis varma siitä ettei ole Jumalaa olemassa, uskoo evoluutioteorian selittävän kaiken ja pitää siis evoluutioteoriaa todisteena että Jumalaa ei ole olemassa. Hän on jopa opettanut lapsilleenkin tätä teoriaa ja saanut lapset uskomaan sen olevan totta. Hänen lapset on kasvaneet siihen uskoon, ettei  Jumalaa ole. Voitte kuvitella, miten pahalta Jumalasta tuntuu katsellessaan ihmisiä jotka on niin varmoja, ettei häntä ole olemassa.

Pahaa tekevä syntinen ihminen taas voi pahan tekemisen jälkeen tuntea omantunnon tuskia ja ahdistuksia. Synkkinä hetkinä hän saattaa hetkittäin miettiä, onkohan Jumalaa olemassa, saisiko häneltä apua jos rukoilisi  ja niin edelleen. Sitten unohtaa nämät ajatukset siihen asti kun taas on tehnyt liikaa pahaa ja ahdistuu. Jumala ilahtuu näistä syntisten ajatuksista ja kokee että nämät ihmiset on läheisempiä hänelle kuin varmat ateistit.

Tajuatte varmaan nyt, mitä minä ajan takaa? Ateisti teorioiden kanssa on yhteiskunnalle myrkyllisempi kuin pahaa tekevät syntiset ihmiset. Ateisti tukee evoluutioteorian uskottavuutta ja levittää sitä sanoillaan ja teoillaan, saaden ihmiset pysymään erossa Jumalasta. Ateisti rakentaa evoluutioteorian avulla linnoituksia omaan päähän ja myös muiden päihin, estämään Jumalan tuntemista. Jumalan silmissä sivistynyt ateisti on toivottomampi tapaus kuin aika ajoin synnin tunnoissa kieriskelevä pahantekijä.

Sivistynyt ateisti myöskin kokee olevansa hyvä ihminen kun elää rauhassa muiden kanssa, hänen mielipiteet on sopusoinnussa kanssavaeltajien kanssa. Monilla on hyvä olla tällaisen ihmisen kanssa. Ateisti on usein myös ylpeä, hänelle kun yritetään todistaa Jeesuksesta, sanoo tuhahtaen ettei tarvitse sellaista olentoa elämäänsä ja Jeesus olisi vain hölmöjen hihhuleiden juttuja. Sivistynyt ateisti katselee halveksuvasti pahoja ihmisiä, kokevat itsensä vielä paremmiksi ihmisiksi kun näkevät  pahoja ihmisiä. Tämä ruokkii ateistin ylpeyttä. Jos joku näistä syntisistä tulee uskoon, niin heistä ateisti ajattelee että ovat tulleet hulluiksi ja hihhuleiksi jotka uskovat satuihin.

Näin ollen iankaikkisuusnäkökulmasta katsottuna on aivan selvää, pahuus ei ole aina vain teoissa, vaan asenteessa Jumalaa kohtaan. Hyvää tekevä ateisti voi olla siis pahin ihminen, koska hän ei halua tuntea Jumalaa eikä edistä muiden Jumalan tuntemista eikä auta siis ketään pelastukseen ja iankaikkiseen elämään.Tällaisten ihmisten loppu  tulee olemaan kamala, kun Jumala hylkää hänet lopullisesti. Pahimmalla syntisellä taas  on usein paremmat mahdollisuudet nöyrtyä ja kääntyä Jeesuksen puoleen pelastuakseen. Sen jälkeen hänestä tulee väkevä todiste Jumalan armosta joka vie ihmisiä sisälle Jumalan rakkaudelliseen ja iankaikkiseen valtakuntaan.

Jumalan rauhaa teille kaikille!