Länsimaiden hyvinvoinnin nousu.

 

Länsimaisen hyvinvoinnin nousu keskiajalta lähtien.

 

Länsimaissa on ollut pitkään hyvinvointivaltioita, joissa suuri osa ihmisistä on vauraita ja hyvinvoivia. On hyvää sairaidenhoitoa sairaaloineen ja vammaisista tai  heikoista pidetään huolta. On kunnollisia koulutusjärjestelmiä. Teknologia on vallannut länsimaita, esimerkiksi autot, tehtaat ja tietokoneet. Mistä tämä hyvinvoinnin nousu on tullut ja miksi ensimmäiseksi vain länsimaissa? Monesti väitetään että tämä kaikki vauraus ja hyvinvointi on tullut 1700 luvun valistuksen aikakaudesta ja teollisesta vallankumouksesta kun ihmiset löysivät oikean tavan ajatella viisaasti ja syvällisesti.

Valistuksen aika ei selitä kaikkea, pitää tutkia mitä oli ennen valistuksen aikakautta. Haluan nyt kertoa 1500 luvulla alkaneesta uskonpuhdistuksesta. Ilman uskonpuhdistusta ei olisi valistuksen aikakauttakaan voinut tulla.

Pimeätä keskiaikaa pidetään sitä aikakautta kun ihmisjoukoilla ei ollut kunnolla lukutaitoa ja Eurooppaa hallinneet katolilaiset kirkot olivat päättäneet että Raamattua ei saa olla muilla kielillä kuin vain latinaksi. Latinankieli oli tavallaan eliittien kieli ja jos Raamattua halusi lukea niin piti opiskella ensin latinankieli. Tosiasiassa katolilaiset papit eivät itsekään lukeneet kunnolla Raamattujansa, mutta olivat nauttineet vallasta ja rikkaudesta. Katolilaisuudessa oli paljon tätä anekauppa oppia eli syntien anteeksisaamisesta ja taivaspaikasta on maksettava jotain.  Niin se oli sitten valtavaa bisnestä ja katolilaiset papit ja piispat rikastuivat. Kansa pysyi pimeydessä ja taikauskoisuudessa kun eivät tunteneet Raamattua. Hyvinvoinnin nousulle ei ollut mahdollisuuksia kun ihmiset liian herkästi uskoivat että maanpäälliseen kohtaloon ei voi vaikuttaa.

Kaiken tämän keskellä oli joitakin pappeja jotka vastusti tätä systeemiä ja kuuluisin näistä oli Saksalainen Martin Luther 1500 luvulla josta alkoi uskonpuhdistus, eli reformaatio. Muita reformaattoreita oli John Wycliffe 1300 luvun Englanti, Jan Hus 1400 luvun Bööm, William Tyndale 1500 luvun Englanti, Jean Calvin 1500 luvun Ranska. He ajoivat sitä asiaa että Raamattuja täytyisi olla oman kansan kielillä kaikkien luettavissa. He käänsivätkin Raamatut kansojensa kielille ja painattivat niitä levitykseen. Tuolla oli valtava vaikutus, kansoille opetettiin lukutaitoa ja he lukivat Raamattuja. Kansa kun ymmärsi että raamatussa on elävän Jumalan sanaa, niin heille syttyi kova halu opetella lukemaan päästääkseen lukemaan Raamattua. Raamatun kautta alkoivat ymmärtämään että anekauppa ja muut katolilaisten opetus on väärää. Kansa alkoi nousta katolilaista kirkkojärjestelmää vastaan, syntyi taisteluja kun katolilaisten eliitti ei hyväksynyt sitä että kansa alkaa pitämään Raamattua auktoriteettina heidän yläpuolella. Katolilaiset papit eivät myöskään halunneet paljastua harhaoppisiksi. Paljon kansankielisiä Raamattuja poltettiin rovioilla. Myöskin reformaatiopappeja poltettiin roviolla tai teloitettiin muuten. Jopa Raamatun hallussapitämisestä saattoi tavallinen kansalainen saada ankaran rangaistuksen tai teloituksen. Tästä huolimatta Raamattu levisi voimakkaasti ja lukeneisuus kasvoi.

Raamattua lukemalla ihminen löytää luojansa ja myöskin ajattelemisen kyvyt, eli kyky ajatella luovasti ja syvällisesti, keksiä uusia asioita. Kristinusko onkin ainoa uskonto jossa on kirja joka opettaa uskovia ajattelemaan, tutkimaan ja koettelemaan kaikkia ajatuksia ja pitämään kaikki mikä on hyvää. Muissa uskonnoissa on usein kielletty uskonnon opetuksien kritisoiminen ja tutkiminen, kaikki on vain uskottava sellaisenaan. Mutta kristinusko kehoittaa tutkimaan kaiken. Tuosta aukesi tie erilaisten hyvinvointia parantavien asioiden keksimiseen. Raamattu lisäksi opettaa pitämään huolta heikoista ja sairaista, niin sen vaikutuksesta alkoi kristityt perustamaan sairaaloita ja vammaisten hoitoloita.

Valistuksen aikakausi on loppujen lopuksi enemmän sellaista aikaa, että aiemmin Jumalalta viisauden ja syvällisen ajattelemisen kyvyt saaneet ihmiset hylkäävät Jumalan ja haluavat elää omien halujensa mukaan. Sitten ovat väittäneet että hyvinvoinnin nousu alkoi valistuksen aikakaudelta.

Raamattu on tosiaan kirja joka kertoo ihmisille sen, mihin he pystyvät älyllisyydessä ja luovuudessa. Raamattua lukemalla ihminen ymmärtää olevansa Jumalan kuva ja arvokas. Kun ymmärretään Jumalan olevan luoja joka on luonut kaiken, niin ihminen Jumalan kuvana voi luoda, rakentaa kaikenlaista. Kun ihmiskunta Raamattua lukemalla oppii sen että kaikki ihmiset on arvokkaita niin silloin ihmiskunnan omatunto herää kutsumaan tekemään hyvää. Esimerkiksi perustamaan sairaaloita, hoitokoteja vammaisille ja köyhien apu työmuotoja.

Ilman Raamatun levittämistä Eurooppa olisi tänäkin päivänä pimeydessä ja taikauskojen vallassa. Totuus tekee vapaaksi, Raamattu kertoo totuuden niin se vapauttaa taikauskosta. Länsimaiden vaurauden ja hyvinvoinnin takana on todellakin Raamattu!

Kannattaa lukea Raamattua, se on ihmeellinen  kirja!

Lopuksi Raamatunjakeita:

1. Moos 1:28. Ja Jumala siunasi heidät, ja Jumala sanoi heille: "Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää maa ja tehkää se itsellenne alamaiseksi; ja vallitkaa meren kalat ja taivaan linnut ja kaikki maan päällä liikkuvat eläimet".

Sananl. 16:16 Parempi kultaa on hankkia viisautta, kalliimpi hopeata hankkia ymmärrystä.

Sananl. 4:5 Hanki viisautta, hanki ymmärrystä, älä sitä unhota, älä väisty pois minun suuni sanoista.

1.Tess. 5:21 mutta koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on;

Kol 2: 2 että heidän sydämensä, yhteenliittyneinä rakkaudessa, saisivat kehoitusta omistamaan täyden ymmärtämyksen koko rikkauden ja pääsisivät tuntemaan Jumalan salaisuuden, Kristuksen, 3. jossa kaikki viisauden ja tiedon aarteet ovat kätkettyinä.

Lähdekirjat:

Tapio Puolimatka: Tiedon ja viisauden aarteet Kristuksessa.

Vishal Mangalwadi: Kirja, joka muutti maailmasi.

Raamattu

 

  

 

 

Miksi kristityt voivat olla ärsyttäviä?

 

Miksi kristityt voivat olla ärsyttäviä?

 

Moni meistä on joskus tavannut todella ärsyttäviä ja ahdistavia kristittyjä jotka paasaavat pitkään outoja ja käsittämättömiä asioita. Tuttuja tai tuntemattomia joita tulee vastaan, he rupeavat selvästi käännytys yrityksiin aina väärään aikaan ja ärsyyntyvät selvästi jos heidän asioihin ei uskota. Suuttuvat vastaväitteistä. Joillekin käy niinkin,  aiemmin hyvä ystävä on hurahtanut uskoon ja sen jälkeen on muuttunut aivan kuin toiseksi ihmiseksi. Ahdasmieliseksi ja jopa helvetillä pelottelijaksi. Minullakin on näitä kokemuksia, esimerkiksi juuri uskoontulleista ystävistä, muistan ajatelleeni että siinä meni mukava kaveri ihan piloille. Se oli sitä aikaa kun en ollut vielä uskossa.

 

Kristittyjen pitäisi näyttää onnellisilta ja armahtavaisilta, mutta aina ei siltä näytä. Heitä voi olla vaikea ymmärtää. Yritän tässä avata, mitä syitä heidän käyttäytymiseen mahdollisesti on.

 

Sanalaskuissa sanotaan että ilman taitoa intokaan ei ole hyväksi. Vähän aika sitten kristityiksi kääntyneillä voi tosiaan olla liikaa intoa ja liian vähän taitoa ja ymmärrystä. Monille uskoontuleminen voi olla elämänsä suurin ja ihanin kokemus. Se valtava Jumalan rakkaudella täyttyminen ja vapauden tunne. Se voi olla hyvinkin huumaava kokemus jota haluaa muillekkin. Järjelle se on kuin lamppu syttyisi ja silmät avautuu näkemään,  mikä on hyvää ja mikä pahaa. Silloin voi alkaa hyvin innokkaat käännytys yritykset että muutkin voisivat saada kokea tätä ihanuutta. Vastakääntyneiden kristittyjen voi olla hyvin vaikea ymmärtää ettei ei-uskovaiset pysty ymmärtämään tätä. Vaikka itse juuri vähän aikaa sitten oli ei-uskovainen. Se henkilökohtainen kokemus on niin valtava ja voimakas, silloin on  vaikea alussa ymmärtää ettei toista saada etsimään tällaisia kokemuksia vain puhumalla  muutaman sanan.  Sitä toivoo että voisi  tuoda kokemuksensa muille koettavaksi tuosta vaan. Tulee pettymyksen tunteita kun huomataan että toiset eivät kiinnostu ja jopa häipyvät pois paikalta. Silloin uskovilla voi itsehillintä pettää, koska kokivat olevansa kertomassa maailman tärkeintä asiaa. Toivon mukaan kristitty oppii pian että tämä uskoontulokokemus on jokaisen henkilökohtainen kokemus sydämessään, sitä ei voi tuoda toisille nähtäväksi ja koettavaksi. Vaikka olisikin itsellä ollut valtavan suuri kokemus, silti muut näkevät vain harvoin, mitä tämän sisäisessä maailmassa tapahtuu.  Jokaisen ihmisen pitää itse henkilökohtaisesti kääntyä Jumalan puoleen jotta voisivat saada samanlaisen kokemuksen. Kaikki eivät sitä halua tehdä.

 

Raamatun mukaan Jumala etsii useimmiten  ensin niitä ihmisiä joita elämä on kohdellut kaltoin, heillä ei välttämättä ole ollut hyvää kasvatustaustaa, on ollut paljon rikkinäisyyttä ja kurjuutta. Kun he tulevat uskoon niin he eivät kasva yhdessä yössä samanlaisiksi kuin  ne jotka on kasvaneet hyvissä perheissä rakastavien vanhempien kasvatettavana. Rikkinäiset ja kurjat ihmiset ovat saattaneet kasvaa hyljeksittynä ja eikä heitä ole kasvatettu hyvään käytökseen ja toisten kunnioittamiseen. Tämä rikkinäisyys ja huonokäytöksisyys voi uskoontulon jälkeen jatkua pitkäänkin. He ovat saaneet armon tulla Jumalan lapsiksi ja ovat kaiken aikaa Jumalan kasvatettavana. Niin en tässä ihmettele yhtään jos hyväosaisia ihmisiä häiritsee uskovien outo käytös. Se huono käytös on aina ollut olemassa mutta uskoontulon jälkeinen suuri innostus vaan saa sen näkyvämmäksi. Se joka aiemmin on ollut syrjässä, saattaa uskoontulon jälkeen avautua ja tulla näkyviin vaikka ei ole vielä oppinut käyttäytymään hyvin. Sillon ei-uskovaiset ”hyväosaiset” saattavat leimata uskoontulojen tekevän ihmiset hulluiksi ja oudoiksi.

 

Tässä siis pari syytä. Mutta kristitty voi tuntua ärsyttävältä vaikka olisivatkin käyttäytyneet hyvin ja olleet ystävällisiä ei-uskovia kohtaan eivätkä edes sanoneet mitään erikoista. Kristityn sisimmässä on silloin saattanut olla Pyhän hengen läsnäolo voimakkaana vaikka päällepäin ei näy mitään erikoista. Kun joku ei-uskovainen näkee hänet edessään niin saattaa omatunto herätä muistuttamaan läsnäolostaan. Uskoton voi tuntea jotain levottomuutta sisimmässään. Se ei tunnu hyvältä. Silloin mielikin havaitsee sen ja alkaa ärsyyntymään. Minä muistan monia tällaisia tilanteita siltä aikakaudelta kun en ollut vielä uskossa. En ymmärtänyt ollenkaan, mikä minua vaivasi. Ymmärsin vasta uskoontuloni jälkeen kun muistelin menneitä.  Se oli kuin Jumalan sormi joka osoitti minuun ikään kuin sanoen että katso, sinä et elä oikealla tavalla. En silloin tajunnut tätä, keskityin vaan hätistelemään pois näitä häiritseviä olotiloja ja/tai hankkiutumaan pois uskovan luota.

 

Lopuksi, toivotan tästä eteenpäin parempaa ymmärtämystä uskovien ja ei-uskovien välille! Uskoville tekisi hyvää pysähtyä välillä muistelemaan sitä aikaa kun ei ollut vielä uskossa, mitä ajatteli asioista. Näin hän voisi paremmin ymmärtää ei-uskovaisia ja suhtautua heihin levollisemmin. Runsaasti siunausta jokaiselle!

Plantaasifaskiitti, mikä se on ja kuinka parannuin?

 

Plantaasifaskiitti

Minulla oli plantaasifaskiitti joskus viitisen vuotta sitten, kerron tässä kokemuksiani ja miten minä siitä parannuin. Plantaasifaskiitti, eli luupiikki toiselta nimeltä, tuntuu kantapääkipuina varsinkin aamuisin heti herättyä ja jaloilleni noustua. Minulla oli pitkään tuo vaiva, aamuisin kun nousin ylös niin ensimmäiset askeleet tuntuivat kipeiltä kantapäissä ja pian kivut helpottui kun käveli kotona aamuaskareissa. Päivällä töissä ei ollut helppoa seistä pitkiä aikoja esimerkiksi pylväsporakoneen luona poraamassa kappaleita. Koska jalkapohjia rupesi polttelemaan, sellainen inhottava tunne joka pakotti istumaan usein. Tämä paheni pikkuhiljaa kun kävelin usein metsäpoluilla. En saanut rauhaa näistä vaivoista, niin kokeilin ostaa huippuluokan lenkkikenkiä jotka oli valittu myymälän henkilökunnan avulla kun tekivät askel­-­­­analyysin. Siinä kävelin juoksumatolla ja videokamera kuvasi jalkojani, sitten henkilökunta valitsi minulle sopivan kenkätyypin. Huippukenkien lisäksi ostin lämpömuovailtavat pohjalliset, jotka muotoutui minun jalkoihin niin hyvin kuin mahdollista. Niin jalkakivut helpottui joksikin aikaa. Aika pian ne vaivat vaan paheni. Kokeilin jonkin aikaa myös venytyssukkia, joiden kanssa nukutaan yöt. Ne sukat pyrkii pitämään jalkoja venytystilassa. Niistäkään ei ollut apua koska isovarpaat tuli niin kipeiksi etten pystynyt sitoutumaan niiden käyttöön useamman kuukauden ajan. Niinpä menin lääkärille joka sitten totesi minulla olevan plantaasifaskiitti ihan virallisesti. Hän suositteli metsäpoluilla kävelemisen vähentämistä ja aloittamaan muita, jaloille hellempiä liikuntalajeja. Esimerkiksi pyöräilyätai uintia tjms. Lisäksi jalkojen ahkeraa venyttelyä. Niin ostin sitten polkupyörän ja aloin lenkkeilemään. Siltikään ei jalat parantunut. Jalkakipujen kehitys ehkä pysähtyi.

Mutta lopulta löysin keinon, joka paransi minun jalkani kokonaan: paljasjalkakengät! Ensin kävelin uimarannoilla ja nurmikkokentillä paljain jaloin rauhallisesti. Se tuntui auttavan nopeasti, sitten ostin paljasjalkakengät ja totuttelin varovaisesti niiden kanssa kävelyyn. Ei aluksi ollut kovin helppoa, kun ei ollut vaimennusta. Mutta vaikutukset tuntui nopeasti. Jo kuukaudessa aamuiset kantapääkivut oli poissa ja mukavampi olo seisoa pitempiä aikoja työpaikalla. Tästä on jo useampi vuosi aikaa.

Nykyään minulla ei ole enää yhtään tavallisia lenkkikenkiä, tarkoitan niitä joissa kantapää on päkiää korkeammalla. paljasjalkakenkinä on kaksi Merreliä, toinen niistä todella ohuella pohjalla ja on aika ”extreme”. Näitä käytän silloin kun on lyhyempiä kävelyreittejä ja metsäpoluilla. Pidemmille reiteille käytän Altra merkkisiä lenkkikenkiä joissa on ”0-droppipohja” eli kantapään ja päkiän korkeus samalla tasolla. Näissä on hyvä vaimennus ja näillä on tosi mukava kävellä pitkiä matkoja ja jopa juostakin joskus.

Minä parannuin plantaasifaskiitista koska jalkojen lihakset alkoi vahvistumaan. Tavalliset lenkkikengät tukevat liian hyvin jalkoja ja lihakset heikentyvät, siitä alkaa tulla myös kiputiloja. Liika passiivisuus ei ole hyväksi jaloille. Paljasjalkakengillä kävellessä ”löytää” uusia lihaksia ja ne vahvistuvat. Kun vahvistuvat niin kivutkin häviävät.

Suosittelen lämpimästi paljasjalkakenkiä! Mutta varoituksen sanoja niistä kengistä, eli aloittakaa varovaisesti! Ei heti pitkiä lenkkejä niillä. Antakaa jaloille aikaa sopeutua niihin, aluksi vaikka kotipihalla talon ympäri jne ja kauppareissuja. Jos on ylämäkiä lähellä niin menkää sinne, siellä pohkeet joutuvat tosihommiin ja vahvistuvat! Muistakaa myös säännöllinen jalkojen lihasten monipuolinen venyttely lenkkipäivien jälkeen!

 

Tylsä työpaikka, miten selviytyä siitä?

Moni ihminen elämässään on joutunut joskus työpaikkaan jossa työtehtävät on tylsiä, pitkäveteisiä ja virikeettömiä. Aika kuluu hitaasti sellaisessa. Sitä odottelee työpäivän loppumista. Työtehokin rupeaa heikkenemään kun tylsistyy. Kuurolla tai huonokuuloisella on sellaisessa työpaikassa vielä vaikeampaa erityisesti silloin jos on ainoa kuulovammainen työntekijä työyhteisössä. Tämä kirjoitus on erityisesti näille. Mutta toki normaalikuuloisetkin voivat jotain tästä tekstistä saada. Lopussa pohdintaa, mitä työnantaja voi tehdä jos työpaikalla on kuulovammainen työntekijä joka tylsistyy ja kärsii siitä. Kirjotan tässä nyt omista kokemuksistani ja uskon että ajatuksistani on apua. Olen ollut 19 vuotta tehtaalla töissä. Ei ihan liukuhihnahommia, vaan kokoonpanotyötä ja kappaleiden valmistamista erilaisissa koneissa. Silloin oli paljon aikoja kun minua oikein koeteltiin, sitä oikein upposi tylsyyden suohon ja aika kului uskomattoman hitaasti. Silloin olin kateellinen niille jotka kehuvat työpaikkaansa että ei ole kahta samalaista päivää. Minulla niitä samalaisia päiviä oli tuhansia. Se on ahdistavaakin kun aamulla tulee töihin ja tietää että tästäkin tulee samalainen päivä kuin monena viime päivinä. Joskus kuukaudetkin tuntuvat samalaisilta. Ahdistus voi alkaa jo heti aamulla herättyä kun muistaa että taas on edessä työpäivä. Sunnuntai illallakin ja kesälomien viimeisinä päivinä saattoi jo masentaa lähestyvä työhönpaluu. Pahimmillaan taisi olla 10 ja 15 vuoden välillä, silloin joitakin kertoja oli tylsistyminen niin voimakasta että työpäivän loppuminenkaan ei yhtään piristänyt, ajoin kotiin loppuillaksi vain istumaan sohvalla täysin masentuneena ja toivottomana. Ajatukset kiersi kehää että miksi minä olen tuolla töissä, mistä saisin muuta työtä. Se oli lamaannuttavaa.

Kuten mainitsin, kuulovammaisella on vielä vaikeampaa tämä. Kerron nyt että millä tavalla. Itse olen huonokuuloinen ja pystyn kyllä keskustelemaan ihmisten kanssa suomeksi puhuttuna mutta hyvin rajoittuneesti. Minun kuuloetäisyys jossa vielä pystyn jotenkuten saamaan selvää ihmisten puheista silloin kun en katso puhujaa kasvoihin on alle 2 metriä, jos puheen artikulointi on selkeätä. Kovin moni ihminen ei osaa puhua artikuloiden selkeästi.  Lisäksi pärjään keskusteluissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan, koska minun pitää lukea huulilta. En millään pärjää jos keskustelijoita on useampi ryhmässä, esimerkiksi lounastauolla ruokapöydän ääressä, saati sitten meluisassa tehdashallissa. Kaikkein pahinta on silloin kun on tylsistynyt, katselee työn ohella työkavereita jotka juttelevat ja naureskelevat. Sitä haluaa tietää että mistä keskustellaan. Kun kysyn siitä niin he eivät välttämättä anna koko vastausta, joskus sanovat vaan ettei se ollut tärkeätä. Joskus jopa alkavat vitsailemaan minun huonosta kuulosta tässä yhteydessä! Kun kaipaa piristystä vaikka edes siitä tiedosta että mistä keskustellaan tai mille nauretaan, kun sitä ei saa niin olo on kuin lapsella joka katselee kuolaten tikkukaramellia kaupan näyteikkunan takaa. Haluaa tikkukaramellin mutta ei saa sitä suuhunsa. Se voi välillä olla vielä pahempaa kuin olla yksin työhuoneessa. Siellä ei ainakaan tiedä mitä menettää. Kun ei kuule mutta näkee että työkavereilla on hauska hetki menossa niin se tietämättömyys, mistä on kyse, voi tuntua raastavalta. Se on kuin kuplan sisällä elämistä.

Tämän piirsi tyttäreni neljä vuotta sitten, kun pyysin
piirtämään kuvan siitä, miltä minusta tuntuu olla
kuin kuplan sisällä työpaikallani

                                      

Joskus kun ottaa puheeksi tämän ongelman töissä, työkavereiden kesken niin tulee kommenttia että ei täällä keskustella mistään tärkeästä asiasta. Ihan turhanpäiväisiä juttuja puhuvat vaan. Tai esimiehelle kun puhuu tästä niin tulee kommenttia ettei töihin olla tultu keskustelemaan vaan tekemään töitä. Harva osoittaa ymmärtämystä ainakaan riittävästi. Jotkut on vuosien aikana jopa väittäneet ettei se mitään haittaa jos ei kuule, koska työkavereiden puheet on niin tyhjänpäiväisiä. Oli se tyhjänpäiväistä tai ei, kyllä tieto siitä, mistä puhutaan, voi antaa piristyksen hetkiä keskellä harmaata arkea. Saapahan jotain ajateltavaa. Olla yhteydessä ja kokea yhteisöllisyyttä. Työkavereiden tai pomon vähättelevät puheet voivat vain pahentaa työssäviihtymistä.

Töissä tylsistymisestä voidaan käyttää sanaa ”boreout”, se on siis burnoutin vastakohta. Burnoutin tietävät varmaan kaikki, mitä se tarkoittaa, eli töissä ylikuormittumisesta aiheutunut stressitila jossa ei enää lyhyt lepo auta. Boreout tarkoittaa siis sitä että kun töissä ei ole mitään virikkeitä ja mielekästä tekemistä, kaikki hyvin tylsää niin siitä tulee stressitila, ahdistus ja masennus. Molemmat, sekä burnout ja boreout ovat terveydelle haitallisia. Siitä on ihan tutkimustietoa, kannattaa googlettaa aiheesta.

Mutta miten minä selvisin kaikkein pahimmista ajanjaksoista. Kerron nyt tässä erilaisista keinoista jotka auttoi minua.

-Kirjojen lukeminen tauoilla. Se oli minulle iso henkireikä joka auttoi koko ajan. Riippuu tietysti kirjasta mutta jos on todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja menossa, joka antaa paljon ajateltavaa niin työaika meni mielekkäämmin ja sitä odotti seuraavaa taukoa. Työaikana saattoi ajatella ja ihmetellä kirjan antamia asioita, mitä tuli tauolla luettua. Lisäksi tauot oli työpäivän ainoita paikkoja joissa pystyi ymmärtämään hyvin jotakin. Kun kuulovammaisena on vaikeata ymmärtää mitä ihmiset puhuvat, se luo osaltaan stressitilaa. Mutta kirjat, ne on ihania, kun niitä lukee, kokee hetken olevansa täysin tilanteen tasalla ja ymmärtää jotakin. Asioiden ymmärtäminen oli minulle kuin lepopaikka. Kirjojen lukeminen tauoilla oli useimmiten voimaannuttavia hetkiä minulle. Parhaimmillaan kirjojenlukutahti olikin 2-3 kirjaa viikossa. Voin hyvin ymmärtää tutkimuksissa todettua että kuulovammaiset sairastuvat muistisairauksiin tavallista useammin. Jos koko ikänsä on epävarma kuulemastaan että ymmärsikö oikein ja yrittää keskittyneesti ja jännittyneenä kuuntelemaan kun toinen puhuu. Niin kyllä tämä voi jotain pahaa aiheuttaa aivoille, jonkinlainen kuormitustila epävarmuudesta. Eli tämänkin takia koin että on tärkeätä lukea kirjoja työaikana.

-Liikunta. Aluksi löysin liikunnan ilon kävelemällä metsäpoluilla. Vähitellen tuli opittua erilaisia reittejä kotikyläni metsissä. Silloin koin pieniä vaikutuksia, että töissä oli hieman siedettävämpi olo kun on saanut muutaman kerran viikossa kävellä metsissä. Jonkinlaista terapiaa koin. Tuli sitten käveltyä aika paljon. Sitten jalkoihin tuli plantaasifaskiitti, eli kantapäät tuli kipeiksi ja kävin lääkärillä. Lääkäri suositteli alkaa harrastamaan muita liikuntalajeja ja antaa jalkojen levätä kävelemisen rasituksista. Niin ostin sitten polkupyörän ja aloin pyöräilemään. Pyöräily nostatti selvästi sykkeitä kävelemistä enemmän ja koin sen tekevän hyvää työssä jaksamiselle. Sitten tein rohkean kokeilun joka osoittautui mullistavaksi: pyöräillä työmatkat. Työmatkan pituus oli 19-20 kilometria. Se oli mahtava juttu huomata että vähitellen jaksoin ihan hyvin polkea töihin tuon matkan ja takaisin. Työpäivät tuntui välillä oikeastaan jopa ihan mukaviltakin kun aamulla tullut pyörällä töihin, veri kiertää ja endorfiinien aiheuttama mielihyvä jyllää kropassani. Pyöräily oli sitten yksi tärkeimmistä tekijöistä lisätä työn tylsyyden sietokykyä. Parhaimpia aamuja oli syksyn ja alkutalven pimeät aamut. Kun valitsi metsäreitin, oli mahtavaa polkea pilkkopimeän metsän läpi tehokkaan valon kanssa. Silloin oli mahtava tunnelma ajaa kylmässä ja raikkaassa ilmassa. Joskus täysikuu paistoi ja kokeilin sammuttaa valon, silloin saattoi nähdä yllättävän hyvin eteen. Joskus välillä törmäsin eläimiinkin, hiiriä, jäniksiä, kettuja, peuroja ja jopa hirven. Kun saavuin töihin niin oli hyvä olla. Oli sellainen fiilis että oli ollut kunnon seikkailussa . Se kantoi pitkälle ja tylsä työ tuntui mielekkäämmältä. Aina oli pyrkimys pyöräillä töihin 3 kertaa viikossa. Talvellakin tuli pyöräiltyä jos oli sopiva keli ja alle -10 astetta pakkasta. Oli silloinkin tullut koettua hienoja hetkiä. Kesäaamutkin toki on hienoja, aurinko nousee ja tuntee selvästi että kunnon hellepäivä edessä. Suosittelen ehdottomasti työmatkapyöräilyä!

-Vitamiinipitoisempi aamupala. Tämä tapa löytyi silloin kun olin kerran metsässä telttailemassa. Keräsin mustikoita aamupuuroa varten. Kun tuli monena aamuna syötyä mustikoita ja huomasin oloni pirteämmäksi koko päivän aikana. Siitä keksin että täytyy kokeilla tuotakin jatkossa, aamuisin ennen töihin lähtöä syödä kunnolla vitamiinipitoinen aamupala. Kehittelin erilaisia aamupaloja itselleni. Oli mustikkaa, mansikkaa. Keksin myös käyttää kuivattua tyrnijauhetta josta tuli vakiolisä puuroon monen vuoden ajan. Vieläkin nykyisin silloin tällöin mustikoita, mansikoita ja goji marjoja. Tyrnijauhetta aina. Vaikutus on aivan selvä, olen töissä pirteämpi, mieliala parempi. Kuivatut nokkosen siemenet on myös tosi tehokas lisä, sitä ei voi koko aikaa käyttää. puoli tai kokonainen teelusikallinen niitä niin kyllä piristävä vaikutus tuntuu voimakkaana, joskin sen vaikutus tulee hyvin hitaasti. Nokkosen siemenet lisäävät siis elimistön testosteronin tuottoa ja sitä kautta siis piristävät.

-Kahvinjuonti. Tämä on ollut minulle tosi tärkeä asia. Tulin töihin aina kahviautomaatin kautta, tuoda työpöydälle mukillinen kahvia. Taktiikkana se että en juo kahvia kotona, vaan vasta työpaikalla. Yritin imeä kahvista kaiken sen virkistymisen jotta töissä tuntuu paremmalta. Kahvi melkein tuntui pyhältä asialta :D Ruokatauon jälkeen odotan yleensä noin tunnin, sitten juon kupillisen. Koska pitää ensin antaa ruuan laskeutua vatsassa, täysi vatsa heikentää kahvin tehoa. Edellisessä työpaikassa tuli viimeisinä vuosina outoja sääntöjä, ettei kahvia saanut enää tuoda työpisteille. Että sitä sai juoda ainoastaan taukohuoneessa. En ole koskaan nähnyt tätä sääntöä järkevänä. Moni muukin työkaveri oli samaa mieltä ja kyllä me jatkettiin kahvinjuontia työpisteillämme. Minä salakuljetin kahvia työpisteelleni tiiviissä termosmukissa joka oli työtakin taskussa. Koin että on tärkeämpää yrittää käyttää kaikkia keinoja työssäviihtymisen parantamiseksi kuin totella jotain sääntöä joka tekee työstä vielä enemmän kärsimystä. Varsinkin kun kyse on niin harmittomasta asiasta kuin kahvinjuonti. Anteeksi esimiehet siellä!

-Rukoileminen. Tämä on kaikista tärkein! Työn ohella voi ajatuksissa rukoilla, anoa Jumalalta erilaisia asioita ja rukoilla työkavereiden puolesta. Tämä on tuonut tyynempää mieltä ja auttaa poistamaan negatiivisia tunteita/ajatuksia niitä kohtaan töissä, jotka eivät ole niin mukavia.

Lopulta sainkin uuden työpaikan yllättävien ja mielenkiintoisten käänteiden kautta, olen nykyään lähihoitajana, eli asumipalvelussa ohjaajana kohtaamassa erilaisia ihmisiä. Heidän kodeissaan ja sovituissa paikoissa auttamassa kaikenlaisissa arjen asioissa. Eli olen nyt siirtynyt ääripäästä toiseen ääripäähän, uudessa työssä aina tulee tilanteista jossa virkistyy. Ei ole kahta samalaista päivää, vihdoin sain sellaisen työn jota olin rukouksissa anonut monen vuoden ajan 😊 .

Arvostan silti sitä 19 vuoden ajanjaksoa kun olin tehtaalla töissä. Kyllä tuolla itsekuri ja mielenhallinta sai hyvää harjoitusta. Elämäni oli silloin niin tasaista että sai luettua valtavat määrät kirjoja. Oli aikaa rukoilla ja pohtia. Ne vuodet on tuonut minulle paljon nöyryyttä ja kärsivällisyyttä vaikka en ole tietenkään täydelliseksi tullut tässä asiassa.

Nyt sitten siihen aiheeseen, mitä työnantaja voi tehdä jos on kuulovammainen työntekijä työpaikalla, joka on tylsistynyt? Työnantaja voi hankkia lisää kuulovammaisia työntekijöitä, ettei kuulovammaisen tarvitse olla yksin työssä eristäytyneenä. Olen sitä muutaman kerran ehdottanut mutta ei ole työnantajalla ollut innostusta asiaan. Jopa suoranaista välttelyä. Kerran keskusteluissa joku väittikin ettei viittomakielellä voi perehdyttää toista työtehtäviin, myöskin että kuka tekisi minun työt sillä aikaa jos perehdytän toista viittomakielellä. Olin sanonut että viittomakieli on kieli siinä missä puhututkin kielet. Viittomakielellä voi ilmaista aivan samoja asioita kuin puhumallakin. Olin monta kertaa perehdyttänyt puhumalla toisia uusia työtehtäviin ja viittomakielellä sama olisi sujunut ihan yhtä hyvin. Ei minua uskottu, se oli hyvin loukkaavaa. Toivon ettei kukaan koskaan joutuisi kuulemaan tällaista vastaan väittelyä. Mutta tosiaan, työnantaja voi rohkeasti kokeilla ottaa useampia kuulovammaisia töihin. Toinen mikä voisi auttaa on sallia työntekijän vaihtaa työtehtäviä useammin, vaihtaa työpisteitä että olisi vähän vaihtelua työssä. Erilaisten kieltolakien keksimistä kannattaisi välttää, kuten esim kahvinjuonnin, musiikinkuuntelun yms kieltämistä, ne aiheuttaa pahaa mieltä työntekijöillä. Työnteosta pitäisi saada tehdä mielekkäämpää erilaisin keinoin, ei se ole työnteosta pois jos viihtyy paremmin ja jaksaa tehdä töitä.

Edellisessä työpaikassa oli pari ihmistä jotka opetteli vähän viittomakieltä, arvostan heitä suuresti siitä. Heillä oli siihen lahjoja, oppivat tosi hyvin viittomia. Kyllä se virkisti mieltäni kun joku halusi jotain viittoa minulle. Suosittelen samaa muuallakin, jos on kuulovammaisia työkavereita, niin voi rohkeasti kysyä heiltä miten viitotaan asioita. Tällainen huomioon ottaminen voi piristää paljonkin.

Toivotan teille kaikille työniloa vaikeuksista huolimatta!

Darwin ja Jumala kirjasta (sis. viittomakielisen videon)

 

Darwin ja jumala

 

Tämä kirja on tosi mielenkiintoinen, silmiä avaava lukukokemus! Opettavainen kertomus kristitystä joka menetti uskonsa ja mitä siitä seurasi. Hänen suurin elämäntyönsä, ainakin vaikutuksien mukaan, oli evoluutioteorian kehittely luonnonvalintaan pohjautuvaksi joka sitten levisi ympäri maailman. Darwinia sanotaan usein järkevän ateismin isäksi, mutta yllättävää oli ettei hän itse koskaan ollut ateisti. Darwin nuorena miehenä on ollut kristitty ja eri elämänvaiheiden, pohdintojen jälkeen luopui perinteisestä kristillisestä uskosta. Suurin syy uskonsa muuttumiseen ja hiipumiseen on ollut kärsimyksen ongelma, josta hänellä oli itselläänkin kokemusta,  esimerkiksi omia lapsia on sairastellut ja kuollut. Mutta usko ei kokonaan hävinnyt, loppuun asti hän uskoi että on olemassa jonkinlainen jumala. Hän oli hengellisiä kokemuksia vastaan sanoen ettei niihin voi luottaa. Näyttäisi vahvasti siltä ettei hän etsinyt rukouksessa yhteyttä Jumalaan koska ei uskonut sen olevan mahdollista. Myönsikin suoraan ettei koe Pyhän Hengen johdattavan sisintään. Hänellä oli enemmänkin järkiperäinen usko joka ei yleensä kestä vaikeuksissa. Hän luki jonkin verran Raamattua, jossain määrin tykännyt Johanneksen evankeliumista. Nähtävästi hän ei pysähtynyt tutkimaan Raamatusta paikkoja kuten esimerkiksi uudestisyntymisestä, Pyhästä Hengestä joka johdattaa ihmisiä antaen viisautta jne. Hän pysyi koko ajan ”järkiuskossa” ilman yhteyttä Kristuksen persoonan kanssa. Hän itse sanoi olevansa deisti, eli hänen mielestään Jumala loi  elämän ja joka sen jälkeen eteni itsekseen nykyiseen muotoon evoluutiokehitysvaiheiden kautta. Hän ei ole tarkoittanut evoluutioteoriaa ateismin pohjaksi. Kirja antoi Darwinista mielikuvan että oli kohtelias, hyvin älykäs ja syvällisesti ajatteleva herrasmies. Hän meni naimisiin nähtävästi syvästi kristityn naisen, Emman, kanssa ja heidän kirjeenvaihdosta voi nähdä Emman huolen Charlesin uskon laadusta. Hän oli jopa kehoittanut miestänsä olemaan avoin hengellisille kokemuksille. Kun Charles luopui kristillisestä uskostaan, sillä ei ollut suurta vaikutusta omaan elämäänsä koska siitä uskosta puuttui muutenkin se elämää antava voima, kun perustui vain järkeen ja argumenttiketjuihin. Siis hyvin kapea-alaista uskoa, joka ei muutenkaan kanna pitkälle.

Kirjaa lukiessa tuli ajatuksia järkiperäisestä uskosta että se on kuin tietokone ilman internet yhteyttä, ihmiset luopuisivat sellaisesta tietokoneesta. Usko yhdessä elävän Kristuksen kanssa on kuin tietokone internet yhteyden kanssa. Silloin se on ihan erilaista ja elinvoimaista. Eli pelkkä järkiperäinen usko on kuollutta, Jeesuksen kohtaamisen kanssa elävä usko kestää kaikki kritiikit ja vaikeudet.

Arvelen, ettei Darwin Raamattua lukiessaan pysähtynyt tutkimaan esimerkiksi näitä kohtia:

1 kor 2:5 ettei teidän uskonne perustuisi ihmisten viisauteen, vaan Jumalan voimaan.

Snl 3:5 Turvaa Herraan kaikesta sydämestäsi äläkä nojaudu omaan ymmärrykseesi.

Mutta mitä tällaisesta ”järkiuskosta” ja evoluutioteorian julkaisemisesta seurasi? Kirjaa lukiessa minulla oli mielessä Jeesuksen sanat Raamatussa:

Matteus 7:15 Kavahtakaa vääriä profeettoja, jotka tulevat teidän luoksenne lammastenvaatteissa, mutta sisältä ovat raatelevaisia susia. 
7:16 Heidän hedelmistään te tunnette heidät. Eihän orjantappuroista koota viinirypäleitä eikä ohdakkeista viikunoita?

Mielestäni Darwinia voi jossain mielessä tutkia profeettana sillä hän opiskeli teologiaa, nuoruudessa halusi lähetystyöhön ja elämänsä aikana oli silloin tällöin yhteistyössä kirkkojen kanssa. Tuki kirkkoja rahallisesti. Sitten hän luopui kristillisestä uskosta ja rupesi opettamaan toisenlaista ”totuutta”.  Jeesus sanoi profeetoista että heidän hedelmistään tunnette heidät. Voidaan tarkastella, mitä hedelmää Darwinin elämäntyö tuotti.

Darwinin opetuksien seurauksina ihmiset luopuivat uskostaan laajoin joukoin, siitä tuli ikäviä seurauksia. Esimerkiksi moraalittomuutta, rakkauden kylmentymistä, jopa rasismia. Pahimpia seurauksia oli se kun darwinismi pohjusti tietä Hitlerin ja Stalinin ideologeihin ja lopputuloksen tiedätte, eli tuli kansanmurhia joissa kuoli miljoonia ihmisiä. Kyllä on Hirvittäviä nämät hedelmät. Darwin itse tuskin halusi tätä kaikkea tapahtuvaksi opetuksiensa seurauksena mutta näin siinä kävi kuitenkin. Darwin ei Kuitenkaan ole tässä ainoa tähän kaikkeen vaikuttanut historiallinen henkilö, mukana oli esim Lyell, Hutton, Marx ja Freud muutamia mainitakseni. Henkilöitä joita löytyi älykköpiireistä.

Tulee mieleen, kuinka osuva teksti löytyy Raamatusta:

Snl 18:21 Kielellä on vallassansa kuolema ja elämä; jotka sitä rakastavat, saavat syödä sen hedelmää.

Jotkut juutalaiset olivat sanoneet  että holokaustin kärsimykset ja kuolemat eivät saaneet alkunsa Hitlerin ideoista, vaan 1800 luvun älykköpiirien luentosaleista.  Kun ihmisiltä viedään Jumala opettamalla ateismia niin tapahtuu ketjureaktio joka johtaa lopulta hirvittäviin tekoihin.

Joten Darwinismin hedemistä voidaan todeta, ettei niitä teorioita voida pitää totuutena.

Darwinista voimme oppia myös siitä, ettei omaan järkeen voida aina luottaa. Darwinin kirjaa lukiessa tuli mieleen eräs sanonta: tuli on hyvä renki mutta huono isäntä. Tätä voisi soveltaa myös järkeen, ettei sille anneta liikaa valtaa, varsinkaan jos on mukana vähäänkään kunnian himoa ja ylpeyttä. Silloin voimme eksyä pahastikin, pahimmillaan voimme tuottaa ajatuksia jotka tuovat tuhoa tavalla tai toisella. Meidän pitää sovittaa järkemme ja mielemme Jumalan tahdon mukaisiksi, tutkimalla Raamattua rukoillen. Silloin voimme välttyä eksymiseltä ja tuottaa aidosti hyödyllisiä ajatuksia. Tähän ajatukseen sopii tämä Raamatunpaikka:

2kor 10:5 Me hajotamme maahan järjen päätelmät ja jokaisen varustuksen, joka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan, ja vangitsemme jokaisen ajatuksen kuuliaiseksi Kristukselle.

Kirjasta näemme selvästi, kuinka paljon Darwinilla ja hänen aikalaisillaan oli näitä ”järjen päätelmiä ja varustuksia jotka nostetaan Jumalan tuntemista vastaan”, niitä oli paljon liikkeellä älymystöpiireissä.

Tähän lopuksi laittaisin hyvän Raamatunpaikan:

Koetelkaa kaikki, pitäkää se, mikä hyvää on. -1. Tessalonikalaiskirje 5:21-

Jumalan tahto on se että olemme tarkkaavaisia ja tutkimme kaikki näkemykset ja hylkäämme kaiken sen mistä voi tulla pahoja hedelmiä! Ja pidämme kaiken sen mikä tuottaa hyvää hedelmää!

Mikkomoe