Tylsä työpaikka, miten selviytyä siitä?

Moni ihminen elämässään on joutunut joskus työpaikkaan jossa työtehtävät on tylsiä, pitkäveteisiä ja virikeettömiä. Aika kuluu hitaasti sellaisessa. Sitä odottelee työpäivän loppumista. Työtehokin rupeaa heikkenemään kun tylsistyy. Kuurolla tai huonokuuloisella on sellaisessa työpaikassa vielä vaikeampaa erityisesti silloin jos on ainoa kuulovammainen työntekijä työyhteisössä. Tämä kirjoitus on erityisesti näille. Mutta toki normaalikuuloisetkin voivat jotain tästä tekstistä saada. Lopussa pohdintaa, mitä työnantaja voi tehdä jos työpaikalla on kuulovammainen työntekijä joka tylsistyy ja kärsii siitä. Kirjotan tässä nyt omista kokemuksistani ja uskon että ajatuksistani on apua. Olen ollut 19 vuotta tehtaalla töissä. Ei ihan liukuhihnahommia, vaan kokoonpanotyötä ja kappaleiden valmistamista erilaisissa koneissa. Silloin oli paljon aikoja kun minua oikein koeteltiin, sitä oikein upposi tylsyyden suohon ja aika kului uskomattoman hitaasti. Silloin olin kateellinen niille jotka kehuvat työpaikkaansa että ei ole kahta samalaista päivää. Minulla niitä samalaisia päiviä oli tuhansia. Se on ahdistavaakin kun aamulla tulee töihin ja tietää että tästäkin tulee samalainen päivä kuin monena viime päivinä. Joskus kuukaudetkin tuntuvat samalaisilta. Ahdistus voi alkaa jo heti aamulla herättyä kun muistaa että taas on edessä työpäivä. Sunnuntai illallakin ja kesälomien viimeisinä päivinä saattoi jo masentaa lähestyvä työhönpaluu. Pahimmillaan taisi olla 10 ja 15 vuoden välillä, silloin joitakin kertoja oli tylsistyminen niin voimakasta että työpäivän loppuminenkaan ei yhtään piristänyt, ajoin kotiin loppuillaksi vain istumaan sohvalla täysin masentuneena ja toivottomana. Ajatukset kiersi kehää että miksi minä olen tuolla töissä, mistä saisin muuta työtä. Se oli lamaannuttavaa.

Kuten mainitsin, kuulovammaisella on vielä vaikeampaa tämä. Kerron nyt että millä tavalla. Itse olen huonokuuloinen ja pystyn kyllä keskustelemaan ihmisten kanssa suomeksi puhuttuna mutta hyvin rajoittuneesti. Minun kuuloetäisyys jossa vielä pystyn jotenkuten saamaan selvää ihmisten puheista silloin kun en katso puhujaa kasvoihin on alle 2 metriä, jos puheen artikulointi on selkeätä. Kovin moni ihminen ei osaa puhua artikuloiden selkeästi.  Lisäksi pärjään keskusteluissa vain yhden ihmisen kanssa kerrallaan, koska minun pitää lukea huulilta. En millään pärjää jos keskustelijoita on useampi ryhmässä, esimerkiksi lounastauolla ruokapöydän ääressä, saati sitten meluisassa tehdashallissa. Kaikkein pahinta on silloin kun on tylsistynyt, katselee työn ohella työkavereita jotka juttelevat ja naureskelevat. Sitä haluaa tietää että mistä keskustellaan. Kun kysyn siitä niin he eivät välttämättä anna koko vastausta, joskus sanovat vaan ettei se ollut tärkeätä. Joskus jopa alkavat vitsailemaan minun huonosta kuulosta tässä yhteydessä! Kun kaipaa piristystä vaikka edes siitä tiedosta että mistä keskustellaan tai mille nauretaan, kun sitä ei saa niin olo on kuin lapsella joka katselee kuolaten tikkukaramellia kaupan näyteikkunan takaa. Haluaa tikkukaramellin mutta ei saa sitä suuhunsa. Se voi välillä olla vielä pahempaa kuin olla yksin työhuoneessa. Siellä ei ainakaan tiedä mitä menettää. Kun ei kuule mutta näkee että työkavereilla on hauska hetki menossa niin se tietämättömyys, mistä on kyse, voi tuntua raastavalta. Se on kuin kuplan sisällä elämistä.

Tämän piirsi tyttäreni neljä vuotta sitten, kun pyysin
piirtämään kuvan siitä, miltä minusta tuntuu olla
kuin kuplan sisällä työpaikallani

                                      

Joskus kun ottaa puheeksi tämän ongelman töissä, työkavereiden kesken niin tulee kommenttia että ei täällä keskustella mistään tärkeästä asiasta. Ihan turhanpäiväisiä juttuja puhuvat vaan. Tai esimiehelle kun puhuu tästä niin tulee kommenttia ettei töihin olla tultu keskustelemaan vaan tekemään töitä. Harva osoittaa ymmärtämystä ainakaan riittävästi. Jotkut on vuosien aikana jopa väittäneet ettei se mitään haittaa jos ei kuule, koska työkavereiden puheet on niin tyhjänpäiväisiä. Oli se tyhjänpäiväistä tai ei, kyllä tieto siitä, mistä puhutaan, voi antaa piristyksen hetkiä keskellä harmaata arkea. Saapahan jotain ajateltavaa. Olla yhteydessä ja kokea yhteisöllisyyttä. Työkavereiden tai pomon vähättelevät puheet voivat vain pahentaa työssäviihtymistä.

Töissä tylsistymisestä voidaan käyttää sanaa ”boreout”, se on siis burnoutin vastakohta. Burnoutin tietävät varmaan kaikki, mitä se tarkoittaa, eli töissä ylikuormittumisesta aiheutunut stressitila jossa ei enää lyhyt lepo auta. Boreout tarkoittaa siis sitä että kun töissä ei ole mitään virikkeitä ja mielekästä tekemistä, kaikki hyvin tylsää niin siitä tulee stressitila, ahdistus ja masennus. Molemmat, sekä burnout ja boreout ovat terveydelle haitallisia. Siitä on ihan tutkimustietoa, kannattaa googlettaa aiheesta.

Mutta miten minä selvisin kaikkein pahimmista ajanjaksoista. Kerron nyt tässä erilaisista keinoista jotka auttoi minua.

-Kirjojen lukeminen tauoilla. Se oli minulle iso henkireikä joka auttoi koko ajan. Riippuu tietysti kirjasta mutta jos on todella hyvä ja mielenkiintoinen kirja menossa, joka antaa paljon ajateltavaa niin työaika meni mielekkäämmin ja sitä odotti seuraavaa taukoa. Työaikana saattoi ajatella ja ihmetellä kirjan antamia asioita, mitä tuli tauolla luettua. Lisäksi tauot oli työpäivän ainoita paikkoja joissa pystyi ymmärtämään hyvin jotakin. Kun kuulovammaisena on vaikeata ymmärtää mitä ihmiset puhuvat, se luo osaltaan stressitilaa. Mutta kirjat, ne on ihania, kun niitä lukee, kokee hetken olevansa täysin tilanteen tasalla ja ymmärtää jotakin. Asioiden ymmärtäminen oli minulle kuin lepopaikka. Kirjojen lukeminen tauoilla oli useimmiten voimaannuttavia hetkiä minulle. Parhaimmillaan kirjojenlukutahti olikin 2-3 kirjaa viikossa. Voin hyvin ymmärtää tutkimuksissa todettua että kuulovammaiset sairastuvat muistisairauksiin tavallista useammin. Jos koko ikänsä on epävarma kuulemastaan että ymmärsikö oikein ja yrittää keskittyneesti ja jännittyneenä kuuntelemaan kun toinen puhuu. Niin kyllä tämä voi jotain pahaa aiheuttaa aivoille, jonkinlainen kuormitustila epävarmuudesta. Eli tämänkin takia koin että on tärkeätä lukea kirjoja työaikana.

-Liikunta. Aluksi löysin liikunnan ilon kävelemällä metsäpoluilla. Vähitellen tuli opittua erilaisia reittejä kotikyläni metsissä. Silloin koin pieniä vaikutuksia, että töissä oli hieman siedettävämpi olo kun on saanut muutaman kerran viikossa kävellä metsissä. Jonkinlaista terapiaa koin. Tuli sitten käveltyä aika paljon. Sitten jalkoihin tuli plantaasifaskiitti, eli kantapäät tuli kipeiksi ja kävin lääkärillä. Lääkäri suositteli alkaa harrastamaan muita liikuntalajeja ja antaa jalkojen levätä kävelemisen rasituksista. Niin ostin sitten polkupyörän ja aloin pyöräilemään. Pyöräily nostatti selvästi sykkeitä kävelemistä enemmän ja koin sen tekevän hyvää työssä jaksamiselle. Sitten tein rohkean kokeilun joka osoittautui mullistavaksi: pyöräillä työmatkat. Työmatkan pituus oli 19-20 kilometria. Se oli mahtava juttu huomata että vähitellen jaksoin ihan hyvin polkea töihin tuon matkan ja takaisin. Työpäivät tuntui välillä oikeastaan jopa ihan mukaviltakin kun aamulla tullut pyörällä töihin, veri kiertää ja endorfiinien aiheuttama mielihyvä jyllää kropassani. Pyöräily oli sitten yksi tärkeimmistä tekijöistä lisätä työn tylsyyden sietokykyä. Parhaimpia aamuja oli syksyn ja alkutalven pimeät aamut. Kun valitsi metsäreitin, oli mahtavaa polkea pilkkopimeän metsän läpi tehokkaan valon kanssa. Silloin oli mahtava tunnelma ajaa kylmässä ja raikkaassa ilmassa. Joskus täysikuu paistoi ja kokeilin sammuttaa valon, silloin saattoi nähdä yllättävän hyvin eteen. Joskus välillä törmäsin eläimiinkin, hiiriä, jäniksiä, kettuja, peuroja ja jopa hirven. Kun saavuin töihin niin oli hyvä olla. Oli sellainen fiilis että oli ollut kunnon seikkailussa . Se kantoi pitkälle ja tylsä työ tuntui mielekkäämmältä. Aina oli pyrkimys pyöräillä töihin 3 kertaa viikossa. Talvellakin tuli pyöräiltyä jos oli sopiva keli ja alle -10 astetta pakkasta. Oli silloinkin tullut koettua hienoja hetkiä. Kesäaamutkin toki on hienoja, aurinko nousee ja tuntee selvästi että kunnon hellepäivä edessä. Suosittelen ehdottomasti työmatkapyöräilyä!

-Vitamiinipitoisempi aamupala. Tämä tapa löytyi silloin kun olin kerran metsässä telttailemassa. Keräsin mustikoita aamupuuroa varten. Kun tuli monena aamuna syötyä mustikoita ja huomasin oloni pirteämmäksi koko päivän aikana. Siitä keksin että täytyy kokeilla tuotakin jatkossa, aamuisin ennen töihin lähtöä syödä kunnolla vitamiinipitoinen aamupala. Kehittelin erilaisia aamupaloja itselleni. Oli mustikkaa, mansikkaa. Keksin myös käyttää kuivattua tyrnijauhetta josta tuli vakiolisä puuroon monen vuoden ajan. Vieläkin nykyisin silloin tällöin mustikoita, mansikoita ja goji marjoja. Tyrnijauhetta aina. Vaikutus on aivan selvä, olen töissä pirteämpi, mieliala parempi. Kuivatut nokkosen siemenet on myös tosi tehokas lisä, sitä ei voi koko aikaa käyttää. puoli tai kokonainen teelusikallinen niitä niin kyllä piristävä vaikutus tuntuu voimakkaana, joskin sen vaikutus tulee hyvin hitaasti. Nokkosen siemenet lisäävät siis elimistön testosteronin tuottoa ja sitä kautta siis piristävät.

-Kahvinjuonti. Tämä on ollut minulle tosi tärkeä asia. Tulin töihin aina kahviautomaatin kautta, tuoda työpöydälle mukillinen kahvia. Taktiikkana se että en juo kahvia kotona, vaan vasta työpaikalla. Yritin imeä kahvista kaiken sen virkistymisen jotta töissä tuntuu paremmalta. Kahvi melkein tuntui pyhältä asialta :D Ruokatauon jälkeen odotan yleensä noin tunnin, sitten juon kupillisen. Koska pitää ensin antaa ruuan laskeutua vatsassa, täysi vatsa heikentää kahvin tehoa. Edellisessä työpaikassa tuli viimeisinä vuosina outoja sääntöjä, ettei kahvia saanut enää tuoda työpisteille. Että sitä sai juoda ainoastaan taukohuoneessa. En ole koskaan nähnyt tätä sääntöä järkevänä. Moni muukin työkaveri oli samaa mieltä ja kyllä me jatkettiin kahvinjuontia työpisteillämme. Minä salakuljetin kahvia työpisteelleni tiiviissä termosmukissa joka oli työtakin taskussa. Koin että on tärkeämpää yrittää käyttää kaikkia keinoja työssäviihtymisen parantamiseksi kuin totella jotain sääntöä joka tekee työstä vielä enemmän kärsimystä. Varsinkin kun kyse on niin harmittomasta asiasta kuin kahvinjuonti. Anteeksi esimiehet siellä!

-Rukoileminen. Tämä on kaikista tärkein! Työn ohella voi ajatuksissa rukoilla, anoa Jumalalta erilaisia asioita ja rukoilla työkavereiden puolesta. Tämä on tuonut tyynempää mieltä ja auttaa poistamaan negatiivisia tunteita/ajatuksia niitä kohtaan töissä, jotka eivät ole niin mukavia.

Lopulta sainkin uuden työpaikan yllättävien ja mielenkiintoisten käänteiden kautta, olen nykyään lähihoitajana, eli asumipalvelussa ohjaajana kohtaamassa erilaisia ihmisiä. Heidän kodeissaan ja sovituissa paikoissa auttamassa kaikenlaisissa arjen asioissa. Eli olen nyt siirtynyt ääripäästä toiseen ääripäähän, uudessa työssä aina tulee tilanteista jossa virkistyy. Ei ole kahta samalaista päivää, vihdoin sain sellaisen työn jota olin rukouksissa anonut monen vuoden ajan 😊 .

Arvostan silti sitä 19 vuoden ajanjaksoa kun olin tehtaalla töissä. Kyllä tuolla itsekuri ja mielenhallinta sai hyvää harjoitusta. Elämäni oli silloin niin tasaista että sai luettua valtavat määrät kirjoja. Oli aikaa rukoilla ja pohtia. Ne vuodet on tuonut minulle paljon nöyryyttä ja kärsivällisyyttä vaikka en ole tietenkään täydelliseksi tullut tässä asiassa.

Nyt sitten siihen aiheeseen, mitä työnantaja voi tehdä jos on kuulovammainen työntekijä työpaikalla, joka on tylsistynyt? Työnantaja voi hankkia lisää kuulovammaisia työntekijöitä, ettei kuulovammaisen tarvitse olla yksin työssä eristäytyneenä. Olen sitä muutaman kerran ehdottanut mutta ei ole työnantajalla ollut innostusta asiaan. Jopa suoranaista välttelyä. Kerran keskusteluissa joku väittikin ettei viittomakielellä voi perehdyttää toista työtehtäviin, myöskin että kuka tekisi minun työt sillä aikaa jos perehdytän toista viittomakielellä. Olin sanonut että viittomakieli on kieli siinä missä puhututkin kielet. Viittomakielellä voi ilmaista aivan samoja asioita kuin puhumallakin. Olin monta kertaa perehdyttänyt puhumalla toisia uusia työtehtäviin ja viittomakielellä sama olisi sujunut ihan yhtä hyvin. Ei minua uskottu, se oli hyvin loukkaavaa. Toivon ettei kukaan koskaan joutuisi kuulemaan tällaista vastaan väittelyä. Mutta tosiaan, työnantaja voi rohkeasti kokeilla ottaa useampia kuulovammaisia töihin. Toinen mikä voisi auttaa on sallia työntekijän vaihtaa työtehtäviä useammin, vaihtaa työpisteitä että olisi vähän vaihtelua työssä. Erilaisten kieltolakien keksimistä kannattaisi välttää, kuten esim kahvinjuonnin, musiikinkuuntelun yms kieltämistä, ne aiheuttaa pahaa mieltä työntekijöillä. Työnteosta pitäisi saada tehdä mielekkäämpää erilaisin keinoin, ei se ole työnteosta pois jos viihtyy paremmin ja jaksaa tehdä töitä.

Edellisessä työpaikassa oli pari ihmistä jotka opetteli vähän viittomakieltä, arvostan heitä suuresti siitä. Heillä oli siihen lahjoja, oppivat tosi hyvin viittomia. Kyllä se virkisti mieltäni kun joku halusi jotain viittoa minulle. Suosittelen samaa muuallakin, jos on kuulovammaisia työkavereita, niin voi rohkeasti kysyä heiltä miten viitotaan asioita. Tällainen huomioon ottaminen voi piristää paljonkin.

Toivotan teille kaikille työniloa vaikeuksista huolimatta!